Vanha nojatuolimme, jota kissat ovat pitäneet raapima- ja kiipeilytelineenään, tuli tiensä päähän. Se on jo pitkään ollut rikkirevitty ja kamalan näköinen, mutta koska siinä on edelleen ollut mukava istua, se on saanut olla. Viime viikon lauantaina kävin Lanternassa katselemassa tuoleja ja päädyin ostamaan meille uuden tuolin. Perjantaina se kannettiin sisään ja uuteen tutustuminen alkoi.
Lulu on superkonservatiivinen tyttö ja oli mielenkiintoista nähdä, miten uusi huonekalu otetaan vastaan. Lulu on huolellisesti välttänyt tuoliin koskemista kaksi päivää, minun syliini on tullut, mutta ei tuolin kautta eikä myöskään ole hypännyt tyhjään tuoliin. Tänään sain ikuistettua Lulun tuntuman ottamista.
 |
| Miksi kaiken pitää aina muuttua? |
 |
| Voiko tähän edes kynsiä terottaa... |
 |
| Tuntuuuhan tämä aika mukavalta... |
 |
| Hmpph, kaipa tässä sitten voi lepäillä. |
 |
| Paras kuitenkin ottaa aurinkoa tutulla paikalla, uusiin hömpötyksiin täytyy rauhassa totutella. |
|
|
Uudessa tuolissa on kyllä aika mukava istua ja kangas hylkii ihanasti karvaa, irtokarvat lähtevät siitä pyyhkäisemällä. Toivottavasti Lulukin vielä ajan kanssa tuolin hyväksyy.
Hieno tuoli, ehkä Lulukin siinä voi kohta majailla.
VastaaPoistaEiköhän, Lululla vaan asiat ottaa vähän kauemmin kuin muilla. Uusi sänky oli tosi epäilyttävä, sitä piti pälyillä makuuhuoneen kynnykseltä, vaikka nukutti. Uusi koti aiheutti vetäytymisen kaappiin ja kaapista Lulu tuli vasta kahden päivän kuluttua. Hän on lahja!
Poista