Hyvästi rakas Loitsu

Meillä on tänään suuri suru, rakas Loitsumme on tänään lähtenyt tähdeksi taivaalle.

Loitsu sairasti munuaisten vajaatoimintaa lähes 7 vuotta ja pärjäsi taitavan eläinlääkärin hoidossa hyvin. Viimeisen parin kuukauden aikana Loitsu vanheni silmissä ja laihtui. Perjantaina joulun jälkeen menimme Felinaan munuaiskontrolliin, mutta vatsasta löytyikin ultraäänitutkimuksessa jotain. Ohutneulanäytteet lähtivät patologin tutkittaviksi ja toissailtana sain eläinlääkäriltä puhelimitse tiedon, että Loitsulla on suurisoluinen lymfooma eikä mitään ole tehtävissä.

Tänään saimme ystävältä kyydin klinikalle ja väsynyt pieni rakkaani sai nukahtaa rauhallisesti mamman syliin. Suru on raastava ja katse hakee Loitsua jatkuvasti, mutta suruun sekoittuu myös helpotuksen tunnetta siitä, että kipuja ei pienellä tytöllä enää ole. Lämmin kiitos Evidensia Felinaan Teija Viita-aholle ja koko muulle henkilökunnalle Loitsun hyvästä hoidosta.

Loitsu (Kuutuulen Fiksu EUR n 24) 14.7.2002 - 6.1.2019

Päivänsankari ja aknepoppari

Tänään on Silmun syntymäpäivä, mummokissa täyttää 14 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi rouvasväelle tarjoiltiin mitäs muutakaan kuin katkarapuja. Silmu voi edelleen hyvin eikä ikä paina, välillä vauhti on hurjaa, kun mieluisa lelu osuu kohdalle.

Silmu keikistelee toukokuussa otetussa kuvassa ja haluaa huomiota sanomalehden luvulta.

Pari päivää vanha kännykkäkuva päivänsankarista.

Silmun lapsenlapsi Lempi kävi tänään pikahälytyksellä eläinlääkärissä, kun leukaan puhkesi ärhäkkä akne. Omalle lääkärillemme emme aikaa näin lyhyellä varoituksella saaneet, mutta hyvää ja asiantuntevaa hoitoa saimme toiseltakin lääkäriltä kissaklinikalla. Varoitin eläinlääkäriä, että Lempi ei välttämättä ole kaikkein yhteistyöhaluisin potilas, mutta Lempipä näyttikin parhaat puolensa ja kehräsi jo odotushuoneessa niin että raikui ja eläinlääkärin oli vaikea kehräämiseltä ja puskemiselta saada kuunneltua sydäntä. Leuka oli sen verran tulehtunut, että Lempi rauhoitettiin ja leuka putsattiin kunnolla ja jätin tytön hoitoon ja läksin itse töihin.

Essun jälkeen olen lähes paniikissa, kun kissojani nukutetaan, ja eläinlääkäri lupasi laittaa viestin, kun homma on hoidettu. Voitte vain kuvitella kauhun tunteen, kun eläinlääkäri pari tuntia myöhemmin soitti ja linja oli niin huono, että en saanut puheesta juurikaan selvää. Hän sanoi vaihtavansa puhelinta ja soittavansa uudestaan ja sen ajan kuvittelin, että Lempille on käynyt samoin kuin Essulle, hyvä etten itkua vääntänyt. Lääkäri soitti uudelleen ja kysymys oli siitä, saako Lempille antaa ruokaa. Huh helpotus! Kaikki oli mennyt hyvin ja Lempi oli syönytkin heti tarjottua ruokaa oltuaan edellisillasta asti ravinnotta.

Työpäivän jälkeen menin hakemaan tyttöä kotiin. Paperityöt oli hoidettu ja odottelin hoitajan tuovan kissan. Hoitajapa vinkkasikin minut odotushuoneesta potilastiloihin, koska Lempi oli vihdoin päivän päätteeksi näyttänyt toisen puolensa eivätkä vieraat ihmiset arvanneet ottaa sitä häkistä, kun tyttö kiroili kuin satamajätkä. Eläinlääkäri nauroikin, että onko tämä nyt sen normaali eläinlääkärikäytös ja sanoi, ettei ollut sitä vielä koko päivänä nähnytkään. Mammalle ei tarvinnut kiroilla eikä osoittaa mieltä ja pääsimme saman tien kotimatkalle. Ensimmäinen antibioottikin meni hyvin ja aamulla jatketaan.