sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Seitsemäs titteli


Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kokouksessa palkittiin eilen vuoden 2018 parhaat eurooppalaiset. Lulu oli paras kastraattinaaras 2018 ja tämä oli Lulun seitsemäs vuoden eurooppalainen -titteli!


Olen rotuyhdistyksessämme palkintosihteeri ja kun yhdistys tilasi uusia pokaaleita, paketti tuli meille. Pokaalit oli pakattu pahvilaatikkoon ja pehmustettu paperilla ja pakkauspaperi on niin suosittua, että mytätyt paperit näyttävät jäävän osaksi sisustusta ainakin vähäksi aikaa.


Lulusta pakkauspaperi on oivallinen keksintö.


Lempin vuoro. Myös Silmu on käynyt papereissa mylläämässä, mutta kamera ei juuri sattunut olemaan käsillä.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Reissutyttö Lempi

Lempillä on ollut sitkeä akne leuassaan. Yksi antibioottikuuri jo syötiin ja leuka näytti siistiltä, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin ongelma palasi. Nyt on syöty toinen, pidempi kuuri toista antibioottia ja kuuri loppui tänä aamuna. Leuka näyttää taas siistiltä, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Ostin äidilleni joululahjaksi lipun Mikkelin teatteriin ja saman tien jo ennen joulua myös hotellihuoneen meille Scandic Mikkelistä ja junaliput itselleni. Esityspäivä oli viime lauantai ja kysessä oli vierailu, joten lippujen vaihto ei ollut mahdollista. Lempillä oli lääkekuuri kesken ja antibiootti piti ottaa kahdesti päivässä ja sen lisäksi vielä maitohappobakteeri eri aikaan antibiootin kanssa. Pähkäilin ongelmaa, koska en halunnut kuormittaa kissanhoitajaa lääkityksen antamisella ja paras vaihtoehto oli ottaa Lempi reissuun mukaan.

Soitin ensin hotelliin ja kysyin, voiko kissan ottaa mukaan. Ystävällinen respa sanoi, että onnistuu ja siirsi varauksemme lemmikkihuoneeseen. Kysyin myös, olisiko huone mahdollista saada kissan takia jo ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa klo 15 ja minulle luvattiin, että ensimmäinen vapautuva huone annetaan meille. Lemmikkimaksun sai hoitaa hotellissa.

Seuraavaksi läksin rautatieasemalle vaihtamaan junan paikkaa lemmikkivaunuun. Vähän jännitti, tulkitaanko paikanvaihto lipunvaihdoksi, jolloin olisin saattanut joutua maksamaan lemmikkilipun lisäksi lipun vaihdon ja hinnan erotuksen aiemmin ostetun säästölipun ja päivän hinnan välillä. Ystävällinen lipunmyyjä kuitenkin vaihtoi paikkalipun lemmikkivaunuun ja veloitti ainoastaan Lempin matkasta 5 € / suunta.

Lauantaiaamuna sitten lähdettiin matkaan, Lempin boksi kärryjen ylätasolla ja matkalaukku alatasolla. Lempi on ollut kotityttönä viimeisen näyttelynsä jälkeen ainoana poikkeuksena häiden vietto Freddien luona, mutta se matka oli lyhyt ja vierailu nopea. Viimeinen näyttely oli Tukholmassa 2012, joten vähän jännitti, miten hotelliyöpyminen ja yksin huoneessa oleminen porukassa ikänsä eläneeltä tytöltä sujuu.

Matka meni mukavasti, vaikkakin talvikeleistä johtuen puolisen tuntia myöhässä. Olimme hotellissa jo ennen puoltapäivää ja saimme huoneen heti, joten Lempin ei tarvinnut odotella boksissa huoneen vapautumista. Huoneessa Lempi oli heti kuin kotonaan, tutki paikat häntä pystyssä ja asettui sitten sängylle pötköttelemään. Kun kävimme shoppailemassa ja syömässä ja myöhemmin vielä teatterissa, Lempi oli huoneessa aivan rauhallisesti. Lempi söi ja joi, käytti hiekkalaatikkoa ja kehräsi jotakuinkin taukoamatta koko vuorokauden, jonka hotellissa vietti. Niin pian kuin  kumpi tahansa meistä edes vilkaisi tyttöön päin, se kellahti kyljelleen ja kehrätä päristi kovaan ääneen. Lempi todella otti kaiken irti lomastaan ja nautti suuresti kahden ihmisen jakamattomasta huomiosta.

Kotimatka sujui yhtä mukavasti hurjasta lumimyräkästä huolimatta. Kouvolaan asti juna kulki aikataulussa, mutta siellä jäätävä tihku teki tepposet, veturin tuulilasinlämmitin oli epäkunnossa ja tuulilasi jäätyi niin, että kuljettaja ei nähnyt kunnolla ulos, joten kerran pysähdyttiin tuulilasia putsaamaan ja koko matka edettiin alhaista nopeutta. Kotimatkakin oli lopulta puoli tuntia myöhässä. Paluumatkalla lemmikkivaunu oli täydempi ja muutama iso koira huomasi Lempin ja tuli häntä heiluen katsomaan lähempää. Lempi ei ole koiria tavannut, mutta reippaasti katsoi koiria boksin oviverkon läpi eikä lainkaan yrittänyt piiloutua. Lempi oli aivan ihanteellinen matkatyttö, harmi vaan, että pää ei kestä näyttelyitä.


Suurimman osan ajasta Lempi vietti tässä asennossa.

Pyyhe oli tarkoitettu tuolin suojaksi, mutta paremmin se palveli Lempiä peittona.


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Hyvästi rakas Loitsu

Meillä on tänään suuri suru, rakas Loitsumme on tänään lähtenyt tähdeksi taivaalle.

Loitsu sairasti munuaisten vajaatoimintaa lähes 7 vuotta ja pärjäsi taitavan eläinlääkärin hoidossa hyvin. Viimeisen parin kuukauden aikana Loitsu vanheni silmissä ja laihtui. Perjantaina joulun jälkeen menimme Felinaan munuaiskontrolliin, mutta vatsasta löytyikin ultraäänitutkimuksessa jotain. Ohutneulanäytteet lähtivät patologin tutkittaviksi ja toissailtana sain eläinlääkäriltä puhelimitse tiedon, että Loitsulla on suurisoluinen lymfooma eikä mitään ole tehtävissä.

Tänään saimme ystävältä kyydin klinikalle ja väsynyt pieni rakkaani sai nukahtaa rauhallisesti mamman syliin. Suru on raastava ja katse hakee Loitsua jatkuvasti, mutta suruun sekoittuu myös helpotuksen tunnetta siitä, että kipuja ei pienellä tytöllä enää ole. Lämmin kiitos Evidensia Felinaan Teija Viita-aholle ja koko muulle henkilökunnalle Loitsun hyvästä hoidosta.

Loitsu (Kuutuulen Fiksu EUR n 24) 14.7.2002 - 6.1.2019

torstai 3. tammikuuta 2019

Päivänsankari ja aknepoppari

Tänään on Silmun syntymäpäivä, mummokissa täyttää 14 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi rouvasväelle tarjoiltiin mitäs muutakaan kuin katkarapuja. Silmu voi edelleen hyvin eikä ikä paina, välillä vauhti on hurjaa, kun mieluisa lelu osuu kohdalle.

Silmu keikistelee toukokuussa otetussa kuvassa ja haluaa huomiota sanomalehden luvulta.

Pari päivää vanha kännykkäkuva päivänsankarista.
Silmun lapsenlapsi Lempi kävi tänään pikahälytyksellä eläinlääkärissä, kun leukaan puhkesi ärhäkkä akne. Omalle lääkärillemme emme aikaa näin lyhyellä varoituksella saaneet, mutta hyvää ja asiantuntevaa hoitoa saimme toiseltakin lääkäriltä kissaklinikalla. Varoitin eläinlääkäriä, että Lempi ei välttämättä ole kaikkein yhteistyöhaluisin potilas, mutta Lempipä näyttikin parhaat puolensa ja kehräsi jo odotushuoneessa niin että raikui ja eläinlääkärin oli vaikea kehräämiseltä ja puskemiselta saada kuunneltua sydäntä. Leuka oli sen verran tulehtunut, että Lempi rauhoitettiin ja leuka putsattiin kunnolla ja jätin tytön hoitoon ja läksin itse töihin.

Essun jälkeen olen lähes paniikissa, kun kissojani nukutetaan, ja eläinlääkäri lupasi laittaa viestin, kun homma on hoidettu. Voitte vain kuvitella kauhun tunteen, kun eläinlääkäri pari tuntia myöhemmin soitti ja linja oli niin huono, että en saanut puheesta juurikaan selvää. Hän sanoi vaihtavansa puhelinta ja soittavansa uudestaan ja sen ajan kuvittelin, että Lempille on käynyt samoin kuin Essulle, hyvä etten itkua vääntänyt. Lääkäri soitti uudelleen ja kysymys oli siitä, saako Lempille antaa ruokaa. Huh helpotus! Kaikki oli mennyt hyvin ja Lempi oli syönytkin heti tarjottua ruokaa oltuaan edellisillasta asti ravinnotta.

Työpäivän jälkeen menin hakemaan tyttöä kotiin. Paperityöt oli hoidettu ja odottelin hoitajan tuovan kissan. Hoitajapa vinkkasikin minut odotushuoneesta potilastiloihin, koska Lempi oli vihdoin päivän päätteeksi näyttänyt toisen puolensa eivätkä vieraat ihmiset arvanneet ottaa sitä häkistä, kun tyttö kiroili kuin satamajätkä. Eläinlääkäri nauroikin, että onko tämä nyt sen normaali eläinlääkärikäytös ja sanoi, ettei ollut sitä vielä koko päivänä nähnytkään. Mammalle ei tarvinnut kiroilla eikä osoittaa mieltä ja pääsimme saman tien kotimatkalle. Ensimmäinen antibioottikin meni hyvin ja aamulla jatketaan.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Toiset joulukuiset synttärit

Casimirrin I-pentue täytti 4 vuotta viikko sitten. Joulunpyhien jälkeen kävin tervehtimässä Casimirrin poikia Ioria ja "veljeään" Fideliota, joka täytti elokuussa 10 vuotta. Komeat tabbypojat seurustelivat innokkaasti vieraan kanssa ja kamera oli tietysti mukana, keskitalven pimeä päivä vain ei oikein kuvaamista suosinut.

Onnea myös Iorin veljelle Isidorille!

Miehekkäälle Iorille on Tanskassa syntynyt todella kauniita lapsenlapsia.

Päivänsankari Ior eli Huli poseerasi innokkaasti eri paikoissa, valoa vain olisi kaivattu lisää.






Fidelio eli Vili vetäytyi ihanan pehmeään ja lämpimään petiinsä ikkunalaudalle.


tiistai 25. joulukuuta 2018

Casimirrin kissala 30 vuotta

Tänään tulee 30 vuotta ensimmäisen Casimirrin pentueen syntymästä. Noviisina rekisteröity töpöhäntäinen manxnaaraani Siru (Queen-of-Hearts) synnytti ensimmäisen Casimirrin pennun, sinisen töpöhäntäisen tytön 25.12.1988 klo 6.15. Toisena syntyi musta pitkähäntäinen tyttö klo 6.35 ja kolmantena musta hännätön tyttö, joka nykyään olisi riser, klo 7.20. Hännätön tyttö, Hissu, jäi meille ja eli muutamaa kuukautta vaille 18-vuotiaaksi ja kun Hissusta aika jätti, ensimmäinen Casimirrin eurooppalaispentue oli lähes 2 kuukauden ikäinen.

Vuosia on kulunut paljon, mutta pentueita on syntynyt vain yhdeksän. En ole koskaan sijoittanut naaraita, vaan kaikki pentueet ovat syntyneet ja kasvaneet kotonani, ja siksi pentuemäärä on jäänyt pieneksi. Yksi manxpentueista kuoli heti synnyttyään ja näin pentuja on saatettu maailmalle kahdeksasta pentueesta yhteensä 25 kpl. Manxeille ei koskaan kertynyt mainittavaa näyttelymenestystä, toki näyttelysysteemikin oli tuolloin erilainen. Eurooppalaispentuja on syntynyt 19 kpl, joista 12 on käynyt vähintäänkin kokeilemassa näyttelyitä. Titteleitä on kertynyt tälle porukalle mukavasti, Supreme-titteleitä on 5 kpl ja huippusaavutuksina yksi DVM ja yksi DSM.

Olen alusta asti pitänyt luonnetta ja terveyttä kasvatuksen tärkeimpinä asioina ja näitä kahta on vaikea edes laittaa tärkeysjärjestykseen. Muutamalla kasvatillani, mm. meillä kotona asustelevalla Lempillä, on temperamenttia sen verran, että näyttelyura ei ole oikein onnistunut, mutta omistajilta saamani palautteen mukaan kaikki kasvattini ovat kotonaan ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä kissoja. Kotielämä on kuitenkin tärkein asia ja näyttelyt mukava harrastus niille, jotka sen sietävät, enkä ole koskaan edellyttänyt uusilta omistajilta kissan viemistä näyttelyyn.

Tällä hetkellä meillä asuu vain kastraattirouvia, nuorin on 7-vuotias ja vanhin 16, joten jos kasvatusta haluaa jatkaa, uusi pentu on jossain vaiheessa hankittava. Onneksi omat kasvatit ovat jatkaneet sukua sen verran, että mielenkiintoisia pentueita syntyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aika näyttää, koska sopiva pikkuneiti löytää tiensä meille.

Lämpimät terveiset kaikille Casimirrin pentujen omistajille perheineen ja oikein hyvää joulua!

Tästä herrasta alkoi rotukissaharrastukseni. Kissa on Carabashin Magic Tattoo, stumppihäntäinen manx, joka on syntynyt 7.6.1985 ja muutti meille saman vuoden syksyllä. Justuksen isä oli aikansa kuuluisa näyttelyvoittaja Caesar, mutta Justus ei näyttelymenestystä saavuttanut liian pitkän stumppinsa vuoksi. Kuva Johan Lönnberg.
A-pentueen sininen stumppityttö Casimirrin Andina Mia muutaman viikon ikäisenä. Kuva Johan Lönnberg.
Casimirrin manxien sininen kantaemo Queen-of-Hearts, musta tyttärensä Hissu eli Casimirrin Amado Mio sekä D-pentueen pikkupojat, 14.5.1992 syntyneet Desperado ja Damian. Casimirrin Desperado oli pitkähäntäinen ja tuon ajan rekisteröintisääntöjen mukaan rekisteröitiin eurooppalaiseksi ja oli näin ensimmäinen Casimirri, joka kilpaili näyttelyssä eurooppalaisena saavuttaen tittelin CH.
Casimirrin Amado Mio eli Hissu 16-vuotiaana.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mikä lopetus!

Lulu osallistui tänään näyttelyyn viimeistä kertaa. Päätin jo keväällä DSM-tittelin varmistuttua, että 2018 on Lulun viimeinen kisavuosi, mutta hyvin alkanut vuosi käytiin kuitenkin loppuun.

Tuomarijako oli tänään Rurokin näyttelyssä Vantaalla laadittu niin, että Ulrika Erikssonille oli laitettu arvosteltavaksi peräti yhdeksän kastraattinaarasta ja niiden joukossa Kissaliiton vuoden 2018 neljä parasta kastraattinaarasta. Aikamoisen epätoivoiselta siis etukäteen tehtävä vaikutti, vaikka yksi naaraista olikin jäänyt pois. Tuomari kuitenkin piti Lulusta kovasti, sanoi Lulua fantastiseksi ja ettei sitä uskoisi 12-vuotiaaksi. Tp-valinnassa tuomari pudotti kissoja pois yksi kerrallaan ja lopulta valinta oli burman, britin ja Lulun välillä ja niin kävi, että Lulu voitti ja meni paneeliin.

Paneelissa vastustaja oli Henry Hornellin ehdokkaana burmilla. Hornell ei ole koskaan erityisesti Lulusta pitänyt ja ajattelinkin, että parhaassa tapauksessa äänet menevät tasan. Lulu kuitenkin otti tilanteen omiin tassuihinsa, painautui Hornellin mahaa vasten ja katsoi tuomaria silmiin ja onnistui kaikesta päätellen hurmaamaan tuomarin niin, että yllättäen Lulu voitti molemmilla äänillä!

Lulun näyttelyura on ollut hieno, kastraattinaaraissa Lululla on 13 BIS-voittoa ja veteraaneissa 15. Nyt koittavat eläkepäivät eikä näyttelyilmettä tarvitse enää näyttää, vaan Lulu voi ottaa rennosti ja nauttia elämästä toivottavasti vielä pitkään.

Jatkossa on luvassa tätä...

..tätä...
...ja aivan erityisesti tätä!