tiistai 12. kesäkuuta 2018

Terveet tytöt

Professori Hannes Lohi on kerännyt näytteitä kissojen geenipankkiin Helsingin yliopistoon jo muutaman vuoden ajan ja kaikki meidän tytöt ovat näytteensä pankkiin lähettäneet. Nyt keväällä sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että tutkimusryhmän DNA-pankista on valittu yli 500 näytettä, joita on hyödynnetty Genoscoperin uuden kissoille suunnatun DNA-paneelitestin testauksessa. Meiltä mukaan valikoituivat Silmu ja Essu ja sain veloituksetta paneelitestin tulokset.

Testituloksia oli monenlaisia geneettisestä monimuotoisuudesta veriryhmään ja turkin väriin, mutta tärkempiä olivat terveystulokset. Sekä Silmun että Essun raporteissa kaikki tutkitut sairaudet ovat saaneet tuloksen clear eli mitään geneettistä sairautta ei tytöistä löytynyt. Erilaisia testejä on näytteistä tehty runsaasti, tuloksia on peräti neljän sivun verran. Näkyypä tuloksista myös vahvistus sille, minkä jo tiesinkin - Essu ei kantanut diluutiota. Raportti kertoo myös, mikä on tuloksen prosentuaalinen osuus oman rodun ja kaikkien kissojen osalta ja eurooppalaisista n. 36 % ja kaikista kissoista n. 45 % ei kanna diluutiota. Tämän asian todisti jo Casimirrin H-pentue, kun Essu teki pennut sinitäplikkään Iiron (Kissakallion Iscador) kanssa ja kaikki viisi pentua olivat ruskeita, mutta onpa asialle saatu nyt tieteellinen vahvistus.

Eturivu Silmun terveystuloksista.


Ja tässä Essun etusivu.

Moni kasvattieni omistaja on jo lähettänyt näytteen kissastaan Hannes Lohen tutkimukseen ja toivottavasti loputkin sen vielä tekevät. Kissangeenit-sivulta löytyy lomake, joka täytetään ja kissan rekisterikirjan sukutaulusivusta otetaan kopio. Nämä lähetetään yhdessä verinäytteen kanssa lomakkeesta löytyvään osoitteeseen. Verinäytteen voi pyytää eläinlääkäriä ottamaan vaikkapa rokotuskäynnin yhteydessä ja eläinlääkäri myös lähettää paperit ja näytteen eteenpäin. Ja jos joku Casimirrien omistaja on päässyt mukaan Genoscoperin tutkimukseen, kuulisin tuloksia tosi mielelläni!

Silmu-mummo poseeraa tyytyväisenä hyvien tulosten jälkeen.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Avulias Lempi

Eilisaamuna laittelin Loitsun aamulääkkeitä valmiiksi kapselin sisään. Lempi pörräsi mukana äänekkäästi kehräten ja halusi kovasti osallistua. Kun homma ei edistynyt tarpeeksi nopeasti eikä ruokaa kuulunut, Lempi nappasi pöydältä tyhjän kapselinpuolikkaan ja söi sen. Siitäs sain, kun tarjoilu viivästyi, tosin tyhjä kapseli ei tainnut mahaa kovasti täyttää.

Pikku keittiöapulainen Lempi
 Olin huhtikuussa sairaslomalla pari viikkoa ja nostaminen ja kantaminen oli kielletty. Ensimmäisen kerran elämässäni tilasin verkkokaupasta ruokaa kotiin ja sepä olikin näppärää. Ruoka kannettiin eteiseen pahvilaatikoissa, joita en voinut hävittää, koska meillä on innokkaita laatikkoleikkijöitä.
Ensimmäisenä laatikot koeajoi Lulu. Ilmeestä päätellen oli tosi kivaa!

Myös Silmu kokeili, mutta ilme oli hyvin totinen.
Kesä tuli vähän yllättäen ja avasin parvekkeen lasin verkko-oven takana. Nyt ilma kiertää ihanasti ja kissoilla on oivallinen auringonotto- ja tähystelypaikka parvekkeella.

Poliisikissa Lulu tarkkailee naapureiden liikkeitä pihalla. Lulu on erinomainen järjestyksenpitäjä ja lopettaa kaikenlaiset kissojen keskeiset kahinat lyhyeen, sillä on niin kova auktoriteetti, että sitä ei kukaan haasta.
Viime viikonloppuna olimme Lulun kanssa näyttelyssä Lapualla. Lauantaina ei mainittavaa menestystä tullut ja vaikka tuomari sanoi menettäneensä sydämensä Lululle, hän nominoi kuitenkin toisen naaraan. Sunnuntaina tuomarimme Marteinn Tausen kertoi ensimmäiseksi, että Lulun näkeminen teki hänet tunteelliseksi, koska Lulu toi hänen mieleensä hänen jo edesmenneen ruskeatabbyn kotikissansa. Hän piti Lulusta niin paljon, että nominoi sen ja paneelissa myös äänesti sitä, mutta äänet menivät kolmen kissan kesken tasan ja ratkaisijaksi pyydetty tuomari valitsi voittajaksi britin. Nominoinnin jälkeen tuomari tuli antamaan minulle hopeanvärisen kissapatsaan, jollaisen jokainen tuomari sai antaa yhdelle suosikkikissalleen ja Lulu oli tuomarin sweetheart.
Veteraaniluokassa Anne Paloluoma valitsi Lulun voittajaksi kovassa seurassa.


Kaikki kuvat on otettu kännykällä, pahoittelen niiden laatua!

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Unelma toteutui

Viikko ennen pääsiäistä olimme Lulun kanssa Jyväskylässä näyttelyssä. Odotukset eivät olleet korkealla, koska lauantaina näyttelyssä palkittiin Kissaliiton vuoden 2017 parhaat kissat ja odotettavissa oli kova kilpailu parhaiden (tai ainakin osan niistä) ollessa paikalla. Lulu sijoittui vuoden 2017 rankingissa kolmoskategorian veteraaneissa kolmanneksi, joten tuon historiallisen huomionosoituksen takia matkaan lähdettiin.

Lauantaina Lulun tuomarina oli vasta tuomariksi valmistunut Katja Patrikainen, joka on kasvattanut yhden pentueen eurooppalaisia ja tuntee rodun hyvin. Kastraattinaaraita Katjalla oli kaikkiaan kuusi, joista osa kutsuttiin tp-valintaan ja ilokseni Katja valitsi parhaaksi kastraattinaaraakseen paneeliin Lulun. Paneelissa Lululla oli vastassaan kaksi kovaa burmaa, toinen parin vuoden takainen Scandinavian Winner ja toinen viime vuoden kolmoskategorian kolmanneksi paras kastraattinaaras. Tuomareista Jaana Jyrkinen kävi Lulun luona ja oli jo lähdössä eteenpäin, kun Lulu teki jotain aivan poikkeuksellista - otti katsekontaktin Jaanaan ja käveli pöydän poikki Jaanan luo. En ollut uskoa silmiäni, mutta mukavaa sitä oli katsella. Lopulta tuomarit äänestivät ja voittaja oli Lulu kaikilla tuomariäänillä!

Lauantain voitto oli yhdeksäs eli unelman toteutumisesta puuttui enää yksi. Sunnuntaina tuomarina oli Olga Komissarova, joka ei ole ennen arvostellut Lulua. Kastraattinaaraita oli tp-valinnassa iso lauma, seitsemän kappaletta, joukossa mm. toinen edellisen päivän paneelivastustajista. Komissarova pudotti kilpailijoita pois yksi toisensa jälkeen ja lopulta valinta käytiin Lulun ja burman välillä ja jälleen voittaja oli Lulu.

Paneelit eivät ole jännittäneet minua pitkään aikaan, mutta nyt jännitti! Paneelissa vastassa oli toinen lauantain paneelivastustajista, mutta tuomari olivat vaihtuneet. Sunnuntainakin Lulu voitti kaikilla äänillä enkä voinut pidätellä kyyneleitä, kun hain tytön pois paneelialueelta. Toimihenkilöinä palkintoja jakamassa oli kaksi eurooppalaisihmistä ja hekin liikuttuivat kyyneliin niin, että tuomaripöydässä oli ihmetelty, että tuon täytyy olla tosi kiva kissa kun kaikki itkevät.

Kymmenes BIS-voitto kansainvälisessä näyttelyssä tarkoittaa sitä, että kissalle voi hakea Kissaliitosta titteliä Distinguished Show Merit eli DSM. Suomessa on aikaisemmin vain kaksi DSM-eurooppalaista, molemmat uroksia ja toinen niistä on Ruotsista ostettu Källedals Fonzie ja toinen Lulun veljenpoika Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho. Lulu on siis kautta aikojen Suomen ensimmäinen euroooppalaisnaaras, joka on oikeutettu titteliin. Lähetin paperit Kissaliittoon heti seuraavalla viikolla ja 6.4. posti toi kunniakirjan ja komean DSM-ruusukkeen. Lulun virallinen nimi titteleineen on nyt siis SP SC FIN*Casimirrin Eulalia DSM.

Eurooppalainen on yksi kolmoskategorian suurimmista roduista etenkin etelän näyttelyissä ja DSM-titteleiden vähäisyys kertoo näyttelykissojen kovasta tasosta Suomessa ja ehkä myös vähän eurooppalaisen aliarvostuksesta joidenkin tuomareiden silmissä. Lulun kymmenestä voitosta kaksi ensimmäistä tulivat Eestissä marraskuussa 2013 ja silloinkin itketti. Ruotsissa on tullut neljä voittoa ja Suomessa loput neljä, joista yksi on Breed BIS, yksi Härmässä viime kesänä ja viimeiset kaksi Jyväskylässä. En voisi olla ylpeämpi kauniista tytöstäni ja olen edelleen aivan ällistynyt siitä, että tämä unelma toteutui. Välillä se tuntui jo saavuttamattomalta, kun kissalla alkaa olla ikää, mutta Lulu on edelleen terve ja hyvässä näyttelykunnossa ja vielä lähes 12-vuotiaana voittaa kauneuskilpailuja. Tittelihumu ja näyttelymenestys sikseen, Lulu on elämäni kissa kaikin tavoin, niin viisas ja rakastava, että toista samanlaista en ole koskaan tuntenut. Toivon hartaasti, että Lulu pysyy terveenä pitkään ja saamme elää yhdessä vielä monen monta vuotta.

Tässä olemme juuri saaneet veteraanikolmosen kunniakirjan Kissaliiton puheenjohtajalta Veikko Saarelalta. Kuvan otti Atte Jäsberg.


lauantai 31. maaliskuuta 2018

Lisää komeita pääsiäispoikia




Tänään kävin vihdoin viemässä Suomen Eurooppalaiskissarenkaan vuoden 2017 parhaan siitosuroksen palkinnot Casimirrin Iorille. Poika täytti joulukuussa 3 vuotta ja on erittäin hyvässä kastraattikunnossa ja aivan valtavasti äitinsä Lempin näköinen. Ior eli Huli on ystävällinen ja reipas kissa, tuli kaverinsa Casimirrin Fidelion eli Vilin perässä tervehtimään vierasta ja suostui lopulta muiden kiireiden ohessa vähän poseeraamaankin.
Tässä toinen virallinen poseeraus kameran kanssa osoittelevalle tädille.


Virallisen osuuden jälkeen lelut saivat kyytiä.

Lulun poika Vili otti rauhallisesti ja poseerasi tottuneesti. Vili täyttää elokuussa 10 vuotta.
Onnea vielä kerran Marjut ja Huli hienosta siitosurosvoitosta!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Casimirrin H-pentue 7 vuotta

Sensei ja tuliaiset SER-FER:n pöydästä.
Casimirrin H-pentue täyttää tänään 7 vuotta. Kävin kylässä Sensein eli SC Casimirrin Henleyn luona ja olipa mukava tavata päivänsankari ja lähes koko pojan perhe pitkästä aikaa. Sensei on arvokas herrasmies, siskoonsa Lempiin verrattuna hoikassa kunnossa ja todella ystävällinen ja seurallinen kissa. Pää on edelleen kuin lanttu, voimakkaan pyöreä ja lähes ovaali muodoltaan, aivan kuin isoisällään Tokailla oli leikkaamattomana. Myös niska on jyhkeän voimakas ja poika on oikea kollikissan perikuva, ihanan maskuliininen.

Hetken Sensei suostui poseeraamaan seisaallaan ja näyttämään hienon kroppansa ja kauniit täplät.



Suosikkipaikalla voi paitsi tarkkailla myös poseerata.
Täällä kotonakin on päivänsankari, Sensein sisko Lempi. Kun tulin kyläilemästä, meillä syötiin perinteiset synttäriherkut eli katkarapuja. Ne maistuvat koko kissaporukalle.

Lempi poseerasi aamulla ennen sängyn petaamista. Uskomatonta, että meidän nuorimmainen on jo 7-vuotias!
Terveiset Casimirrin kissalasta myös muille pentueen kissoille, Hexylle, Hamiltonille ja Harleylle!

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Parhautta



 Vuoden 2017 parhaat eurooppalaiskissat palkittiin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n vuosikokouksessa viime lauantaina. Casimirreistä kaksi osallistui ja molemmat voittivat sarjansa, kummankin voitto oli jaettu, mutta voitto kuitenkin. Yllä poseeraa vuoden 2017 paras siitosuros Casimirrin Ior, ylpeä neljän komean pojan isä. Iorin puoliso ja pentujen emo Feronian Felicia oli paras siitosnaaras, joten hienot lapset pariskunta sai aikaan.

Tässä Iorin ja Felician pennut n. 4 viikon iässä, vasemmalta Lavendel, Lemon, Lemandarin ja Limon.

Lulu oli vuoden 2017 paras veteraani ja tämä oli Lululle jo kuudes vuoden eurooppalainen -titteli!

Viikkoa ennen vuosikokousta olimme näyttelyssä Siuntiossa. Tuomari oli samainen Marcin Biernaczyk kuin Kempeleessäkin, eivätkä odotukset olleet kovin korkealla. Tuomari muisti Lulun heti ja tällä kertaa vaikutti pitävän siitä enemmän kuin viimeksi. TP-valinnassa hän mietti pitkään kahden eurooppalaisrouvan välillä, väitti valintaa päivän vaikeimmaksi, mutta valitsi lopulta Lulun kilpailijan.

Valinnan jälkeen vein Lulun häkkiin ja sieltä minut haettiin takaisin tuomarin luo. Hänellä oli mukanaan oma erikoispalkintonsa ja hän halusi antaa sen Lululle, halasipa omistajaa vielä ruusuketta luovuttaessaan. Myöhemmin päivällä, kun hänen arvostelunsa olivat ohi, hän tuli vielä juttelemaan ja sanoi sydämensä särkyneen valinnan takia. Sain tilaisuuden kertoa hänelle, että Lulun kylmäkiskoinen suhtautuminen ja katsekontaktin välttely ei johdu hänestä vaan Lulu tekee sitä kaikille vieraille ihmisille. Juttelimme yleisesti eurooppalaisista, joiden tasoa hän Suomessa kehui kovasti. Kerroin hänelle kuinka paljon eurooppalaispentuja Suomessa rekisteröidään vuosittain ja tuomari näytti varsin vaikuttuneelta. En tiedä mitä tammikuun jälkeen on tapahtunut, mutta tuomarin suhtautuminen jo Kempeleessä tapaamiinsa eurooppalaisiin oli hyvin erilaista kuin edellisen kerran. Kastraattinaaraan lisäksi hän nominoi meidän rodustamme myös nuoren ja kastraattiuroksen, jota myös äänesti paneelissa.

Tämän verran Lulu suostui poseeraamaan hienon Special Award -ruusukkeensa kanssa.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Asenne kohdallaan



Kuva Merja Lainio

Ery-Sydin näyttelyssä tänään Vermossa Lululla oli hyvä päivä. TP-valinnassa viivyttiin tosi kauan, kun tuomari ei osannut valita parasta neljästä kastraattinaaraastaan, voiton vei lopulta britti.

Bobby Funkin arvostelussa Lulua tarkasteltiin joka puolelta. Kuva Merja Lainio.

Vähän jo alkaa tympiä tämä kopelointi. Kuva Merja Lainio.

Lulu välttelee aina katsekontaktia vieraiden ihmisten kanssa, tässä tuomaria kiinnostavammat olivat yläpuolella olevat portaat. Tuomaria hieman nauratti Lulun tiukan välinpitämätön asenne. Kuva Merja Lainio.

Heti tilaisuuden tullen Lulu painautuu kuin magneetin vetämänä mammaa vasten. Lulu on yhden ihmisen kissa. Kuva Merja Lainio. 
Seuraavaksi oli vuorossa veteraaniarvostelu. Kiltti tuomari piti Lulusta todella paljon, Lulu jatkoi viileää linjaa. Kuva Merja Lainio.

Tässä sitä nyt istutaan... Kuva Merja Lainio.


Vähän alkaa jo asento olla vino, kun Lulun passiivinen vastarinta lisääntyy. Lulu käyttäytyy aina hyvin kohteliaasti mutta tekee parhaansa ollakseen kiinnittämättä tuomareihin mitään huomiota. Kuva Merja Lainio.
Kenottamisesta huolimatta tulos oli hyvä, Lulu oli BIS-veteraani.