perjantai 21. heinäkuuta 2017

Vierailulla Tanskassa

Viime keväänä istuin Savoy-teatterissa odottelemassa konsertin alkua, kun puhelimeni soi. En vastannut, vaan laitoin kännykän äänettömälle. Ennen väliaikaa reppu sylissäni tärisi vielä neljä kertaa ja ajattelin, että nyt on jollakulla hätä. Väliajalla tarkistin saapuneen tekstiviestin, joka oli tanskalaiselta ystävältäni Evalta. Tekstasin hänelle, että olen varattu vielä parin tunnin ajan, mutta soitellaan sen jälkeen.

Tanskasta oli tulossa Suomeen astutettavaksi ruskeatabby eurooppalaisnaaras nimeltään Wehnert's Vega. Evan asia koski Vegan tytärtä Dollieta, jolla myös oli alkanut juoksu ja toiveena oli, että sillekin pitäisi löytyä sulhanen Suomesta. Tilannetta hankaloitti se, että Vega oli tulossa Suomeen jo seuraavana iltana. Eva pyysi minulta ehdotuksia leikkamattomista kolleista, jotka voisivat tulla kysymykseen.

Kävimme läpi muutamia ehdokkaita ja hänen toivomuksestaan laitoin yöllä viestiä Pinkkitassun kasvattajalle ja kysyin, olisiko hänen kasvateissaan leikkaamattomia uroksia. Sopiva ehdokas löytyikin ja tytöt kävivät testeissä seuraavana aamuna ja illalla saapuivat omistajansa kanssa Helsinki-Vantaalle. Sieltä toinen tytöistä jatkoi matkaa Katinhännän kissalaan Katinhännän Time Detective Steelen ja toinen Pinkkitassun Benjaminin luo Kirkkonummelle. Häät sujuivat esimerkillisen hienosti molemmissa paikoissa ja n. viikkoa myöhemmin kissat palasivat Tanskaan suomalaisen tuomarioppilaan mukana.

Molemmat tytöt synnyttivät pentueensa samaan aikaan, pennut syntyivät kuulemma vuorotellen molemmille emoille. Vega sai Teräksen kanssa 6 pentua ja Dollie Sisun kanssa 5, joten hyvin tuloksekas oli matka ollut. Emot myös hoitivat ja hoitavat edelleen pentunsa yhdessä. Yksi Vegan tytöistä oli muita pienempi ja kasvoi suuressa porukassa huonommin, mutta sille löytyi sijaisemo ja sen luona pentu kasvaa ja kehittyy hyvin.

Eilen läksimme kolmen naisen voimin Tanskan Horsensiin pentuja katsomaan. Liput oli ostettu jo kesäkuussa, mutta Katinhännän kissalan nuori Ilona panttasi synnytystään niin kauan, että vasta keskiviikkona iltapäivällä matkaan pääsymme varmistui. Lento lähti aamuseitsemältä ja treffit oli sovittu puoli kuudeksi. Kyytiä ei kuulunut ja kävi ilmi, että kuskimme oli nukkunut pommiin. Läksimme kohti lentokenttää vasta aamukuuden jälkeen tuli hännän alla ja ehdimme kuin ehdimmekin lennolle. Kööpenhaminassa noudimme etukäteen varatun vuokra-auton, joka pienen Escortin sijaan olikin iso Qashqai ja sillä matka taittui mukavasti. Alkuun meillä oli hieman ongelmia navigaattorin kanssa ja toinen pulma oli löytää oikea uloskäynti parkkihallista, mutta matkaan päästiin.

Matkalla ylitimme Ison-Beltin sillan, joka oli hyvin vaikuttava. Siltamaksu hoitui autovuokraamosta mukaan saadulla laitteella, jonka kanssa saimme ajaa suoraan vihreää linjaa tarvitsematta pysähtyä maksamaan.


Horsensiin saavuimme vähän ennen puoltapäivää ja läksimme hetkeksi katselemaan kaupunkia. Horsens on vanha kaupunki, se on perustettu jo n. vuonna 1100 luostarien vaikutuspiiriin ja kaupunkia koskevia kaupallisia asiakirjoja on tallessa 1400-luvulta alkaen. Asukkaita on n. 50 000. Keskustassa oli viehättäviä vanhoja taloja ja vireä kävelykatu, jonka varrelta löytyi kaikenlaista houkutusta.
Seuraavaksi ajoimme Wehnert's-kasvattajan luokse pentuja tapaamaan. Susanne ja Claus Wehnert kasvattavat eurooppalaisten lisäksi pyhiä birmoja ja kissoja oli talossa aika lauma. Takapiha on aidattu ja kissat saavat vapaasti ulkoilla siellä. Pennut olivat yläkerrassa päiväunilla kun saavuimme perille ja saimme hetken ihastella niitä, kun ne loikoilivat rauhallisesti paikoillaan. Meno on villiä, kun 10 saman ikäistä eurooppalaispentua aloitti riehumisen ja mukana oli vielä muutama vähän vanhempi birmanpentukin. Pentujen katsastuksen jälkeen Susanne ja Claus tarjosivat meille ja Evalle lounaan puutarhansa perällä olevalla katetulla terassilla ja meillä oli tilaisuus tutustua isäntäväkeemme paremmin.
Yksi pentu kummastakin pentueesta. Emot ovat molemmat tabbyja ja toinen isä on tiikeri ja toinen tabby, joten Vegan ja Teräksen pennut ovat täplikkäitä/tiikereitä ja Dollien ja Sisun pennut tabbyja.

Wehnert's Lighthouse jää kasvattajalle ja hänellä on suuria odotuksia sen suhteen. Pentu näyttää todella hienolta niin tyypin, värin kuin kuvionkin puolesta.

Kuvaaja tuli häiritsemään kaveruksia kesken leikin.




Iltapäivällä läksimme ajamaan takaisin Kööpenhaminaan ja olimmekin perillä hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. Lentoa viivästytti parikymmentä minuuttia yksi puuttuva matkustaja, jonka laukku oli pakattu ruumaan, mutta tilanne selvitettiin ja pääsimme matkaan. Lentokentän parkkihallissa etsimme vielä väsyneinä autoa ja kotona olimme puolenyön jälkeen. Reissu oli oikein kiva ja kaikki sujui lopulta hyvin. Oli erityisen mukavaa tutustua Wehnert's-kasvattajaan, joka oli oikein tyytyväinen pentuihinsa ja kiitteli meitä suomalaisia sujuvasta yhteistyöstä.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Onnea Lulu!

Tänään on juhlapäivä, kun Lulu täyttää 11 vuotta! Lulu syntyi 19.7.2006 aamulla 7.45 ja painoi 106 g eli hyvin oli kokoa jo silloin.

Tänään on pötkötelty vierekkäin (kuten joka päivä), syöty katkarapuja ja leikitty sulilla. Taka-ajatuksena oli saada sulan avulla otettua päivänsankarista kunnollinen potretti, mutta ainahan sitä voi suunnitella.

Onnea myös Lulun sisaruksille Eikalle ja Stinalle!

Sulkaleikki kiinnostaa aina!

Ihana Lulu tänään 11 v.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Onnea Loitsu!

Meidän Loitsu täyttää tänään 15 vuotta, sylintäydeltä onnea tytölleni! Loitsu on viralliselta nimeltään Kuutuulen Fiksu ja väriltään ruskeatäplikäs. Katkarapuja oli tarkoitus syödä synttärikakuksi, mutta säästetään ne ensi viikkoon seuraaville synttäreille, joiden päivänsankari ei syö lihaa, ja Loitsu ja kumppanit saavat tänään ruuaksi toista herkkua, sydäntä.

Pikku Loitsu luovutusikäisenä lähes 15 vuotta sitten. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa pelotti niin paljon, että kuvia ei saatu, mutta jo toisena päivänä meno oli näin rentoa.

Loitsu 15-vuotispäivänään.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Mieleenpainuva

Eilen Kes-Kisin näyttelyssä Jämsässä veteraaniluokan arvosteli Helene Reiter. Heti Lulun nähdessään hän sanoi, että on nähnyt tämän kissan ennenkin. Kun ihmettelin, miten hän voi sen muistaa (hän on arvostellut Lulun kerran lähes vuosi sitten), hän sanoi, että kun hän näkee oikein hienon kissan, hän muistaa sen kyllä.

Tuomarilla oli oppilas ja Lulun turkkia ihastellessaan he halusivat tarkistaa turkista tulevan pistemäärän ja avasivat tabletilla rotumääritelmän. Sitä tutkittuaan molemmat totesivat, että rotumääritelmä olisi voitu kirjoittaa Lulua katsellen ja tuomarin mielestä Lulussa ei ole mitään korjattavaa. Lulu voittikin vastassaan olleen SW-burman ja sitten vielä parhaan uroksen, joka oli ruskea marmoritabby bengali, joten Lulu oli näyttelyn BIS-veteraani. Arvosteluseteliin tuomari kirjoitti: "What a fantastic typie EUR ❤ lovely + sweet". Lovely ja sweet oli tuomarikin meidän mielestämme, ihanaa kuulla, että eurooppalainen on hänelle noin mieleenpainuva kissa.

Lulu poseerasi sunnuntaina pokaalin ja upean ruusukkeen kanssa, kun jaksoi päiväunilta herätä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pikku sukulaisia

Reilu viikko sitten ajoimme pentuekatselmusta suorittamaan Turun seudulle. Sinne syntyi huhtikuun lopulla Lumihelmen I-pentue, jonka emo, Lumihelmen Glissando, on meidän Voiton, Casimirrin Ganadorin, tyttären tytär. Pentuja on neljä, kaksi hopeatabbypoikaa, hopeatabbytyttö ja mustasavutyttö. Reippaita olivat lapset ja vauhdikkaita ja kuvata oli tarkoitus, mutta taas vain muutama kuva onnistui edes jollain lailla.

Muut olisivat poseeranneet useammankin kuvan verran, mutta pienellä mustasavulla oli muita kiireitä. Hetkeksi kuitenkin asettui aloilleen.

Tytöt punaisessa

ja pojat sinisessä pesässä, toinen poseeraa ja toinen yrittää ottaa petiä hengiltä.



Mukava sunnuntaipäivä hyvässä seurassa ja aina on ihanaa tavata omien kasvattien jälkeläisiä. Kiitos Lumihelmen kasvattajalle ja pentujen sijoituskodin väelle vieraanvaraisuudesta!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kansalliskissat

Suomen Kissaliitto on päättänyt julistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomen kansalliskissaroduksi eurooppalaisen! "Suomelle oma kansalliskissa" on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

http://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/06/kansallisrotu2.pdf

Meillä asustaa siis neljä kansalliskissaa, mikä kunnia! Uuden hienon tittelin kunniaksi päähenkilöt nauttivat tänään katkarapuja.

Alla vielä Casimirrin kissalan kansalliskissat vanhimmasta nuorimpaan.

Loitsu eli Kuutuulen Fiksu EUR n 24

Silmu eli IC Pikku-Piun Gilda EUR n 22

Lulu eli SP SC Casimirrin Eulalia EUR n 22

Lempi eli IC Casimirrin Hyacint EUR n 24
Onnea kaikille Suomen kansalliskissoille! Ollaan ylpeitä hienoista kissoistamme.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hyvin meni!

Olemme parhaillaan Lulun ja ystäväni Annen kanssa Gislavedissa ja matkan syy on mikäs muukaan kuin kissanäyttely. Ruotsin Européringen ja DackeKatten järjestivät täällä eurooppalaisten erikoisnäyttelyn 17.6. ja läksimme mukaan pienelllä suomalaisporukalla.

Erikoisnäyttelyn järjestämisen ehtona oli, että näyttelyyn on saatava vähintään 20 eurooppalaista ja yhden noviisin kera tarvittava määrä ilmoittautuneita löytyi. Näyttelyssä oli 10 kissaa Tanskasta, 3 Ruotsista ja 5 Suomesta, kun kaksi ilmoittautunutta oli jäänyt pois.

Eurooppalaisia arvosteli kaksi tuomaria, Thea Friškovec ja Charles Spijker. Molemmat aloittivat arvostelun eurooppalaisista ja valitsivat lopuksi kaikista pöydällään käyneistä eurooppalaisista kaksi parasta, joista sitten valittaisiin erikoisnäyttelyn paras kissa. Lisäksi näyttelyssä oli neljä epävirallista erikoisluokkaa, joihin ilmoittauduttiin erikseen. Erikoisluokat olivat paras turkinlaatu, paras väri ja kuvio, paras look ja charmikkain eurooppalainen.

Normaalin arvostelun ja nominointien sekä tuomareiden lounaan jälkeen Friškovec ja Spijker saapuivat erikoisluokkia varten varatun pöydän ääreen ja saimme kuulla tuomareiden ehdokkaat parhaaksi eurooppalaiseksi. Friškovecin ehdokkaat olivat SP SC Hallonstrands Captain Morgan ja Lulu, molemmat ruskeatabbyja, ja Spijkerin ehdokkaat ruskeatiikeri GIC Pikku-Piun Raparperi ja punatäplikäs Yamasee My B2A Riddarsporre. Kissat vietiin vuorotellen tuomareiden eteen pöydälle ja nämä tutkivat niitä ja puntaroivat niiden ominaisuuksia keskustellen hiljaa keskenään. Lopulta kun ratkaisu oli tehty, molemmat tuomarit valitsivat yksimielisesti Lulun erikoisnäyttelyn parhaaksi eurooppalaiseksi.

Erikoisluokista olin ilmoittanut Lulun kahteen, paras turkinlaatu ja paras europé-look. Turkinlaatukisassa tuomarit kulkivat kissojen riviä päästä päähän tunnustellen turkkeja ja Thea sanoi, että eipä ole ollenkaan helppoa arvioida pelkkää turkinlaatua. Lopulta voittajaksi valittiin Hallonstrands Captain Morgan, joka voitti myös paras väri ja kuvio -luokan. Toinen Lulun kisaluokka oli look ja sen voitti Lulu. Viimeisenä tuomarit valitsivat charmikkain eurooppalainen -luokan voittajaksi nuoren ruskeatabbytytön Lycka Leonoran, joka osallistui aamulla noviisiluokkaan ja hyväksyttiin eurooppalaiseksi.

Européringen oli luonut hyvät suhteet sponsoreihin ja palkintoja oli valtavasti. Lulun menestyksen myötä niitä tuli meille niin paljon, että mietimme jo, miten saamme kaiken mahtumaan autoon kotimatkalla.
Tältä näytti palkintopöytä ennen kisan alkua.
Tässä on Lulun palkintoja ennen paneelin alkua.
Aamupäivän eurooppalaisten arvostelun jälkeen tuomarit jatkoivat muiden rotujen parissa ja nominoivat parhaat kissansa Best in Show -paneeliin. Lululla oli tp-valinnassa vastassaan suklaakilppariburma ja vaikka tuomari sanoi pitävänsä siitä kovasti, hän ei tällaisen eurooppalaisen nähdessään voi muuta kuin nominoida sen. Lulu oli myös paras veteraaninaaras, mutta hävisi vertailun todella hienolle bengaliurokselle.

Paneelissa oli vain kaksi kastraattinaarasta ja Lulun vastustaja oli ruskeatabbynaamio britti. Tuomareiden äänet jakautuivat niin, että Spijker äänesti brittiä, mutta Friškovec ja Alexey Shchukin Lulua, joten kaiken muun lisäksi Lulusta tuli myös BIS-kastraattinaaras ja palkintojen määrä kasvoi vaan.
Nämä kaikki on muuten mun!
Reissu oli mukava ja seura hyvää. Erityisen mukavaa oli pitkästä aikaa tavata Lulun isän omistajat sekä Lulun siskopuolen omistaja, joka oli myös näyttelypäällikkö. Hallin täydeltä oli kauniita kissoja ja oli aivan erityisen sykähdyttävää, kun oma rakas valittiin voittajaksi niin monta kertaa.