sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Maailmannäyttelyssä

Viime viikonloppu meni Tampereella kissojen maailmannäyttelyssä. WW-näyttely järjestetään vuosittain lokakuun viimeisenä viikonloppuna jossain FIFe-maassa ja koska minulla on lokakuussa vuoden kiireisin aika töissä, en ole koskaan vielä päässyt osallistumaan. Edellisen kerran WW oli Suomessa 2002 ja kun joitakin vuosia sitten kuulin, että se tulee Suomeen 2018, ajattelin, että harmi kun Lulu on silloin jo 12-vuotias eikä enää näyttelykunnossa. Tämä vuosi on kuitenkin ollut Lulun näyttelyuran menestyksekkäin, BIS-voittoja on 2018 tullut 9 kpl, joista 4 kastraattinaaraissa ja 5 veteraaneissa, joten kyllä Lulu edelleen on näyttelykunnossa.

Aamulla luettelo kertoi meille osuneen tuomariksi Fabio Brambillan Italiasta. Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 1 500 kissaa ja kolmoskategoriassakin kissoja oli 380, joten kilpailu tulisi olemaan kovaa. Brambilla on arvostellut Lulun muutaman kerran, onpa sen kerran nominoinutkin, mutta tällä kertaa hänen paras kastraattinaaraansa 7 naaraan ryhmässä oli pitkäkarvainen kuriilien bobtail Latviasta.

Suomalaiskissoja oli näyttelyn 1 500 kissasta lähes 1 000, mutta voittoja Suomeen tuli vain 6 kpl eikä yhtään kolmoskategoriassa. Kolmosen 16 eri rodun edustajia oli paneelissa vain muutamasta rodusta. Paneelissa oli 1 ocicat, 1 korat, 1 kuriilien bobtail, 1 eurooppalainen, 1 egyptin mau, 2 bengalia ja peräti 14 burmaa ja 15 lyhytkarvaista brittiä. Kuudesta voittajasta 3 oli burmia ja 3 brittejä, joten kovasti ei muille roduille kerrottavaa jäänyt.

Ilokseni tapasin näyttelyssä Lulun moninkertaisen kilpakumppanin Ruotsista, SW SP SC S*Pymans Maj-Britt DVM DSM (BSH ns 11) oli omistajineen paikalla. Maj-Britt on jo 13-vuotias, mutta voitti ensin nuorempansa 10 hopeabritin ryhmässä ja oli värin paras ja myöhemmin myös tuomarin paras ja edusti näin rotuaan paneelissa.

Lululla oli sunnuntaina vapaapäivä, koska voittajanäyttelyssä loppukilpailu on sunnuntaina ja muilla kuin nominoiduilla kissoilla ei ole enää ohjelmaa. Kävin iltapäivällä hakemassa Lulun häkistään ja menimme SER-FER:n rotupöytään ostoksille. Lulu sai valita mitä halusi ja näytin tytölle virkattua lelua, minttulelua, huovutettua palloa ja uutta pesää (jonka palvelusväki olisi halunnut, vaikka nykyäänkin  pesiä on enemmän kuin kissoja), mutta mikään ei oikein kiinnostanut ennen kuin nostin esiin ruohopurkin ja siitä Lulu innostui haukkaamaan, joten se ostettiin.


Lulun ja Fabio Brambillan tuijotuskilpailu käynnissä tp-valinnassa. Lulu näyttää katsovan tuomaria, mikä ei ole ihan tavallista. Kuva Pekka Savolainen.

Toinenkin kuvaaja oli paikalla samassa tilanteessa. Palveluskunta taustalla on paljon lumoutuneempi pikku päähenkilöstä kuin tuomari. Kuva Pauli Araneva.
SW SP SC S*Pymans Maj-Britt DVM DSM (BSH ns11) oli värin paras silver tipped britti ja tuomarin paras kastraattinaaras. Kännykkäkuva ei valitettavasti ole ihan terävä eikä tee oikeutta kissan kauniille silmille.
Maailmanvoittajan palkinnot olivat näytillä lavan reunalla ennen paneelin alkua.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Pieni ruskea huippumalli

Tänään kuvattiin kissoja, ensin ystäväni luona ja sitten meillä. Olimme saaneet käyttöömme kunnon valot ja taustakankaitakin saatiin viritettyä paikoilleen paremmin kuin heinäkuussa.

Lempi oli varsinainen linssilude, poseerasi väsymättä eri asennoissa ja koko ajan hyväntuulisena. Malli aloitti työt niin sukkelasti, että en ehtinyt siirtää taustakangasta peittämään taustaa kunnolla.

Joulukorttia yritettiin kuvata ja Lempi teki parhaansa..


Itseensä hyvin tyytyväinen pikkutonttu.

Lempiä oli todella helppo kuvata eikä rouvalla ollut mitään kiirettä pois pöydältä.

Lulua ei tällä kertaa poseeraaminen oikein kiinnostanut. Lulun äiti ja Lempin mummo Silmu pistäytyi pöydällä, kun avustajan heiluttelema huisku alkoi kiinnostaa.
Näin suloisia pikkumalleja löytyi ystäväni Merjan kotoa, vajaan kolmen viikon ikäiset Pinkkitassun P-pennut.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Terveiset hiekkalaatikosta

Hiekkalaatikosta löytyi tänä aamuna tällaiset terveiset. Ilmeisesti palvelun taso on tyydyttävä.

lauantai 11. elokuuta 2018

Muotokuva

Lulu on hyvin kaunis rouva, mutta halutessaan saa väännettyä naamansa uskomattoman nyrpeään kurttuun. Studiokuvauksessa on käyty matkan varrella muutaman kerran, mutta luovutin kun totesin, että jännittävissä tilanteissa kulmat menee rouvalla kurttuun ja vaikka teknisesti kuvat olisivat onnistuneita, niitä ei voi käyttää, koska malli ei näytä lainkaan itseltään.

Surokin näyttelyyn heinäkuun puolivälissä oli tulossa kuvaamaan Valokuvaamo Luova, uusi tuttavuus, ja koska olin ilmoittanut Lulun sunnuntaille, joka yleensä on hieman rauhallisempi päivä, päätin satsata kuvauksen yritykseen. Pakkasin näyttelykassiin Lulun Uppsalasta ostetun lempilelun ja purkillisen kammottavan hajuista kuivattua kalaa, jota Lulu rakastaa. Kävin etukäteen katsomassa pukuhuoneeseen pystytetyn studion ja kysymässä kuvaajan aikatauluja ja kuvauksen hintaa. Koska paneelipaikkaa ei tullut, otin arvostelujen jälkeen Lulun kainaloon ja läksimme kohti pukuhuonetta.

Lulu on siinä mielessä helppo kuvattava, että se pysyy paikallaan ja lähes siinä asennossa, johon sen asettaa, ja tätä kuvaajakin hämmästeli. Nostin kissan pöydälle, silitin turkin suoraksi ja aloin heiluttaa huiskua. Jännässä tilanteessa huisku kiinnosti Lulua, mutta ei tarpeeksi, joten kaivoin järeämmät aseet esiin. Kalapurkki oli pakattu muovipussiin, koska se tosiaan haisee aivan kammottavalle. Kun otin purkin pussista, Lulun huomio kiinnittyi siihen heti. Kova työ olikin sitten saada kissa katsomaan oikeaan suuntaan ilman että peppu nousee pöydästä ja vielä niin, että ilme näyttää rennolta. Välillä katsoimme ruudulta jo otettuja kuvia ja kun hyvää ei vielä ollut saatu, kuvausta jatkettiin. Onneksi ruuhkaa ei ollut, kukaan ei aukonut ovea eikä katkaissut Lulun keskittymistä. Lopulta saimme hyvän kuvan haluttomasta poseeraajasta, mikä on ihme. Ilme ei edelleenkään ole yhtä rento ja avoin kuin kotona kuvatessa, mutta riittävän hyvä. Kuvaaja oli miellyttävä ja rauhallinen, hän ei hätäillyt eikä hoputtanut, vaan kuvasi, kunnes hyvä kuva saatiin. Hintakaan ei päätä huimannut, joten voin suositella Luovaa.

Tässä siis muotokuva kauniista tytöstäni, SP SC Casimirrin Eulalia DSM, ruskeatabby eurooppalainen muutamaa päivää vaille 12-vuotiaana.


maanantai 30. heinäkuuta 2018

Valokuvausta

Eilen sain kyydin kokouksesta kotiin ja kutsuin kyydittäjän jäätelölle. Koska kamera oli mukana, kuvaamiseksihan se meni. Pikavauhtia viritettiin (ryppyinen) kangas taustalle vähän peittämään kirjoja ja palvelusväki yritti saada malleja houkuteltua sen eteen milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Loitsu kävi reippaasti haistelemassa kuvaajan tavarat, mutta ei tullut kameran eteen. Ihania kuvia kuitenkin saatiin, ne on kaikki ottanut Merja Lainio.

Lulua kiinnosti lempilelua enemmän kuivattu kala, sama, jonka voimalla hampaat pestään.
Silmua taas ei ruoka kiinnosta, mutta lelu sai kyytiä.
Kuvaajaan päin saisi mielellään katsoa...

Hitaasti mutta varmasti

Lopulta rintamasuunta on suurin piirtein oikein...
...ja silloin nousee pylly lattiasta, kun palkka houkuttaa liikaa.
Lulu poseeraa ja Lempi puskee kuvaajaa.
Vuoronvaihto, Lempikin haluaa päästä kuvaan (eli saada herkkuja).

Mitäs siinä on?
Joo, kelpaa.

Anna jo!
Onnistuihan se poseerauskin Lempiltä.


Hyvä maku suussa!


Eipä hullumpaa tää kotikuvaus.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Lulun päivä

Casimirrin E-pentue täyttää tänään 12 vuotta, uskomatonta! Aika on mennyt kuin siivillä ihan parhaassa seurassa. Perinteisesti kakkuna on katkarapuja.

Terveiset ja onnittelut myös Lulun siskolle Stinalle ja veljelle Eikalle!



lauantai 14. heinäkuuta 2018

Päivänsankari pötköllään

Meidän Loitsu täyttää tänään 16 vuotta! Kevät oli rankka, kun munuaisten vajaatoiminta on edennyt ja muutama pissatulehdus käytiin läpi. Meillä on kuitenkin ihana eläinlääkäri, Evidensia Felinan Teija Viita-aho, joka on ottanut Loitsun ylimääräisenä kiireiseen päiväänsä, kun tilanne on ollut päällä. Pöpöt on hoidettu pois ja nyt Loitsu voi hyvin, on touhukas ja reipas ja ruoka maistuu.

Tänään on hirmuisen kuuma päivä ja kissaväki on pitkin pituuttaan kuka missäkin. Palvelusväki istuu sisällä tuulettimen äärellä, mutta varjoisa parveke on vetänyt tyttöjä puoleensa aamupäivällä ja vaikka parveke iltapäivällä on muille liian kuuma, päivänsankari näyttää parhaillaan makailevan aurinkoa ottamassa parvekeen lattialla. Pian on aika nauttia perinteistä synttäriherkkua, katkarapuja. Paljon onnea Loitsulle!
Aikaisemmin iltapäivällä Loitsu nautti auringosta avoimen ja verkotetun parvekelasin kohdalla.