keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pikkuisia ja isoja sukulaisia

Silkkiturkin kissalaan syntyi marraskuussa pentue, jonka isä on Iorin poika Feronian Limon, mutta vasta eilen kävin tervehtimässä pikku sukulaisia. Pentuja on neljä, punainen, punatäplikäs ja punatabby tyttö ja ruskeatäplikäs poika. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa pennuista kasvattajan kotisivuilta osoitteesta http://personal.fimnet.fi/koti/silkkiturkin/.

Pennuista sai kuvia vasta kun ne olivat heräilemässä unilta, ennen nokosia vauhtia oli aivan liikaa. Tabbytyttö nukkui omissa oloissaan eikä tullut kuviin, mutta kolme muuta lapsukaista heräili samasta pesästä.
Punatäplikäs tyttö
Edessä on yksivärinen punainen tyttö ja taaempana punatäplikäs sisko.
Silkkiturkin kasvattajan luona tapasin myös Eikan eli Casimirrin Escamillon pojan Silkkiturkin Mahtavan Mikaelin eli Nappulan, joka täytti jouluaattona 10 vuotta. Nappula sai lahjaksi samoja herkkuja, joilla Lempi pesisi hampaitaan yhtä mittaa ja joita myös Mikki-veli sai aikaisemmin, mutta herrasmiehenä jakoi tuliaiset kavereiden kanssa.
Pieni suuri mies Nappula.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Vierailulla Vilin ja Hulin luona

Kävin tänään tervehtimässä kahta kasvattiani, jotka asuvat samassa kodissa. Lulun poika Casimirrin Fidelio eli Vili on 9-vuotias ja Lempin poika Casimirrin Ior eli Huli täytti joulukuun lopulla 3 vuotta.

Vilillä on diabetes, mutta emäntänsä huolellisessa ja tarkassa hoivassa poika pärjää hyvin. Näen Vilissä tosi paljon Lulua, mutta silmien seudulta tunnistaa myös isän Delicatin KisKisin piirteitä. Vilin tabbykuvio on todella hieno ja väri lämmin ja poika on suloinen kuin karamelli.

Vili oli päiväunilla, mutta nousi ja tuli seurustelemaan heti, kun haistoi tuliaiset. Vein pojille samaa kalaa, joka saa Lempin kinuamaan hampaiden pesua ja hyvin maistui herkku pojillekin.

Vili ei viitsinyt kovasti vaivautua leikkimään, makaili kuitenkin lelujen äärellä ja seurusteli vanhemman herran rauhalliseen tapaan.
Vilin ilmeessä on paljon Lulu-emoa.
Huli mietti hetken, mutta tuli lopulta uteliaana katsomaan vierasta. Enemmän kuin tuliaisherkut poikaa kiinnostivat ensin kasvatuskodista tulleet hajuterveiset kameralaukussa ja kengissä. Huli on vielä nuori ja kehittyy edelleen, mutta on jo varsin vaikuttavan kokoinen herrasmies. Kroppa on pysynyt hyvässä kunnossa ja vauhtia riittää. Hulin kuvio ei ole yhtä selkeä kuin Vilillä, mutta väri lämpenee niin, että se alkaa jo mennä Vilistä ohi. Silmiinpistävintä minulle on Hulin yhdennäköisyys äitinsä kanssa, Huli on miesversio Lempistä jopa siinä määrin, että se on liikuttavaa ja vähän huvittavaakin. Huli on Feronian L2-pentueen neljän komean pojan isä ja seuraavaakin polvea on jo siunaantunut, kun Feronian Limon on saanut 5 pentua Feronian kissalaan ja 4 pentua Silkkiturkin kissalaan.
Hulia tuliaispallot kiinnostivat enemmän, kiitos taas Riitalle hienosta huovutuksesta.

Hulin käsittelyssä pallo sai kyytiä

Mies-Lempi

Lopulta Huli asettui sohvalle poseeraamaan ja malttoi pysyä hetken paikallaankin.
Fiksut pojat asettuivat pyynnöstä näin hienosti yhteiskuvaan.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Onnea suloinen Silmu!


Meidän mummokissa Silmu täyttää tänään 13 vuotta! Kohta alkavassa pienimuotoisessa juhlassa tarjoillaan katkarapuja päivänsankarin lisäksi koko muullekin porukalle eli Silmun tyttärelle Lululle, toisen tyttären tyttärelle Lempille ja Loitsu-tädille.

Silmu on viime aikoina mouruillut öisin ja olin varannut ajan eläinlääkärille viime keskiviikoksi. Silmusta otettiin näytteitä runsain mitoin ja kaikki oli viitearvoissa eli mitään vikaa ei sieltä löytynyt. Yksi hammas oli kuitenkin siinä kunnossa, että se piti poistaa ja yhden välipäivän jälkeen Silmu matkasi uudelleen vastaanotolle perjantaina.

Leikkaus meni hyvin ja mummo palasi kotiin aivan huppelissa. Yleensä kotoa lähteminen on kauhistus, mutta nyt Silmu istui eteisessä ja raapi väliovea vimmatusti komentaen samalla äänekkääsi avaamaan. Illan mittaan jytäjalka hieman helpotti ja yö meni rauhallisesti. Seuraavina päivinä mummeli luokitteli itsensä potilaaksi ja aina minut nähdessään ojensi käpälänsä ja liftasi syliin. Kipulääke meni helposti ja Silmu on toipunut oikein hyvin.

Metroasemalla matkalla eläinlääkäriin ovat ylhäällä Silmu ja alhaalla Loitsu. Molemmat halusivat reippaina kurkistella matkalla ulos bokseistaan. Molemmat myös käyttäytyivät hienosti vastaanotolla.

Mummolla menojalka vipattaa leikkauksen jälkeen.

Leikkausta seuraavana päivänä silmät olivat jo kirkkaat.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Lempin hampaat

Kahdelle meidän neljästä kissasta, Lululle ja Lempille, tulee helposti hammaskiveä ja nämä rouvat käyvät säännöllisesti hammaspesulla. Jotta toimitus olisi kissalle miellyttävä, hampaiden pesusta saa pienen palkan. Lempi on saanut alunperin minttunapin, mutta inflaatio on tuplannut palkan ja nykyään palkkaa pitää saada kaksi. Lempi myös tietää, että toinen tulee eikä lähde pesupaikalta mihinkään ennen kuin palkkaa on tullut sovitun mukaan.

Kävin jouluostoksilla lemmikkiliikkeessä ja ostin lahjaksi kananmakuisia herkkuja. Samalla ostin kotiin yhden tuubin kuivattua kalaa ja ajattelin, että jos se ei kelpaa, lahjoitan pakkauksen eteenpäin. Uusi palkka kelpaa kuitenkin niin hyvin, että Lempi teleporttaa itsensä pyykkikorin kannelle niin pian kuin itse menen kylppäriin ja kehrätä päristää kovaan ääneen hammaspesua odottaen.

Ai miten niin hampaat pestään vain kerran päivässä?

lauantai 16. joulukuuta 2017

Onnea Alma, Voitto ja Gaston!

Essun ensimmäinen pentue, Casimirrin G eli Alma, Voitto ja Gaston, täyttää tänään 8 vuotta. Meillä on Alman eli Casimirrin Gonerilin perheen kanssa ollut alusta asti tapana viettää Alman syntymäpäiviä ja tänäkään vuonna perinne ei rikkoutunut. Pojat asuvat kauempana, Voitto Lapualla ja Gaston Kouvolassa, joten niitä tapaan satunnaisemmin.

Alman kotona oli taas pöytä koreana ja päivänsankari ja siskonsa Elli eli Stormin Ruska leikkivät innolla lahjaksi saamillaan, SER-FER:n hallituksen talkoilemilla huopapalloilla. Alma on hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää ja on todella ihanaa päästä tapaamaan kasvattia vielä vuosien kuluttuakin. Tapansa mukaan Alma tarkkaili ensin vierasta kauempaa, kun Elli hoiti seurustelun alusta asti. Ajan kanssa Alma kuitenkin reipastui ja tuli leikkimään, sainpa silitelläkin varovaista tyttöä pitkän tovin.

Alma poseeraa lahjapallonsa kanssa, kiitos Riitalle hienosta huovutuksesta!

Kuvaaminen joulukuun valossa oli hankalaa, tässä hämärässä kuvassa näkyy kuitenkin Alman kaunis ilme.

Alman sisko Elli poseeraa ikkunalla.

Tässä koko G-pentue n. kuuden viikon iässä. Vasemmalla on Voitto, keskellä Alma ja oikealla Gaston.



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Naapurin lapset

Meidän naapuriin syntyi 8 viikkoa sitten eurooppalaispentue, joiden emon takaa neljännessä polvessa löytyy Lulun veli Eikka eli Casimirrin Escamillo. Sukulaisia siis, vaikka aika kaukaa, mutta naapurissa kuitenkin ja pentujen kanssa samassa huushollissa asuu Eikan poika Mikki, joten Casimirrien kuulumisia nämäkin saavat nyt olla. Pentue on Pinkkitassun O-pentue ja lisätietoa löytyy Pinkkitassun kasvattajan sivuilta http://pinkkitassun.fi/syntynyt-o-pentue.html.

Pentuja on viisi, neljä tyttöä ja yksi poika. Kaikki pennut ovat tiikerikuvioisia, poika on punainen ja tytöistä kaksi kilppareita hopealla ja kaksi ilman hopeaa. Reippaita ja pontevia ovat kaikki, mutta minun suosikkini on alusta asti ollut pyöreäpäinen ja isosilmäinen Ofelia (ilman hopeaa). Eilen kun kävin pentuja katsomassa, oli joulukuun iltapäivä ja valoa vähän, joten kuvat eivät ole erityisen hyviä.




tiistai 28. marraskuuta 2017

Sydämiä, sydämiä...

Viime viikonloppuna olimme Lulun kanssa näyttelyssä Turussa. Olin varannnut meille yhden hengen huoneen, mutta huoneessamme oli parisänky. Pikku päähenkilön hotellitavat tuntien se ei ollut hyvä ajatus, Lulu nimittäin menee hotellissa ensimmäisenä aamuna usein sängyn alle ja sen perässä ryömiminen parisängyn alle ei houkutellut, joten kävin respassa kysymässä huonetta kapeammalla sängyllä ja sellainen onneksi löytyi.

Kun olin saanut kissan huollettua ja ruokaa, vettä ja hiekkalaatikon esille, läksin etsimään itselleni syötävää. Työpäivän jälkeen pari tuntia junassa ja kissan roudausta oli vienyt mehut ja päätin ottaa pizzan huoneeseen, jotta saisin ruokaa nopeasti eikä Lulun tarvitsisi olla huoneessa yksin. Menin hotellin rakennuksessa olevaan ravintolaan ja heti ovella vastaan tuli nuori tarjoilijatyttö, joka otti tilaukseni saman tien. Istuin odottamaan.

Reilu puoli tuntia oli kulunut, kun kysyi ohi kävelevältä tarjoilijalta, kestääkö pizzan tulo vielä kauan. Tyttö sanoi, että vähän on ollut ruuhkaa ja lähti tarkistamaan tilannetta, tuli saman tien takaisin ja sanoi, että se onkin valmis. Annoin hänelle lounassetelin ja pankkikortin ja hetken kuluttua hän totesi, että maksupääte ei toimi, joten vaihdoin pankkikortin seteliin. Tyttö otti lounassetelin ja rahan, viipyi poissa jonkin aikaa ja palasi lopulta vaihtorahan ja lounassetelin kanssa. Kun ihmettelin lounarin kuljettelua, hän kysyi hämmästyneenä, oliko sillä tarkoitus maksaa! Aikaa oli kulunut jo niin kauan, että otin lounarin takaisin ja vedin takin päälle, sitten tartuin pizzalaatikkoon ja totesin, että pizza on aivan kylmä. Se oli unohdettu odottamaan ja se oli ehtinyt jäähtyä. Siinä kohtaa meinasi olla hieman pinna piukalla ja marssin kassalle reklamoimaan kylmän pizzan. Siellä oli hovimestari, joka otti tilanteen haltuun, nouti kokin paikalle ja minulle tehtiin pikavauhtia uusi pizza, sainpa vielä hyvitykseksi 10 €:n lahjakortinkin ravintolaan.

Lauantaina ei menestystä näyttelyssä tullut, hyvät arvostelut kuitenkin, mutta veteraaniluokassa kolmanneksi jääminen pudotti Lulun yhden sijan alemmas rankingissa. Sunnuntaina tuomarimme oli juuri saanut kahvia ja piparin, kun Lulun vuoro tuli. Lulu paineli suorinta tietä kohti pöydän kulmalla ollutta piparia ja tuomari taittoi siitä palan kissalle. Lulu ei ole koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa keksejä kohtaan, lukuunottamatta Tuc-suolakeksejä, joihin se on aivan hulluna, mutta nyt se nakerteli piparkakkua hyvin tomerasti. Ensin tuomari sanoi, että sinulle pitää ostaa omat piparit, mutta kun tarkastelimme Lulun vartalon muotoja, totesimme molemmat, että pipareita ei  tämä rouva enempää tarvitse.

Veteraaniluokassa vastassamme oli melkein sama ryhmä kuin lauantainakin, mm. lauantain BIS-veteraani burma ja lauantain BIS-kastraattinaaras korat. Tuomari Vladimir Isakov ei paljon puhunut, eikä juurikaan Luluun koskenut, sanoi vain Amazing ja alkoi täyttää arvosteluseteliä. Hän kirjoitti siihen muutaman sanan ja piirteli sitäkin enemmän sydämiä. Viimeisenkin naaraan arvosteltuaan hän laittoi ne järjestykseen ja tällä kertaa Lulu olikin ykkönen! Vertailussa urosta vastaan tuli takkiin eikä ensimmäistä kertaa tätä upeaa ocicatia vastaan.

Mukava reissu taas kerran ja erityisen mukavaa oli tavata taas lapualainen ystäväni Anne. Turku oli Lulun vuoden viimeinen näyttely, seuraavan kerran matkustetaankin aika paljon kauemmas.


Pikku päähenkilö lepäilee kotona, omassa sängyssä. Huomatkaa hieno tassujen  asettelu.