perjantai 21. heinäkuuta 2017

Vierailulla Tanskassa

Viime keväänä istuin Savoy-teatterissa odottelemassa konsertin alkua, kun puhelimeni soi. En vastannut, vaan laitoin kännykän äänettömälle. Ennen väliaikaa reppu sylissäni tärisi vielä neljä kertaa ja ajattelin, että nyt on jollakulla hätä. Väliajalla tarkistin saapuneen tekstiviestin, joka oli tanskalaiselta ystävältäni Evalta. Tekstasin hänelle, että olen varattu vielä parin tunnin ajan, mutta soitellaan sen jälkeen.

Tanskasta oli tulossa Suomeen astutettavaksi ruskeatabby eurooppalaisnaaras nimeltään Wehnert's Vega. Evan asia koski Vegan tytärtä Dollieta, jolla myös oli alkanut juoksu ja toiveena oli, että sillekin pitäisi löytyä sulhanen Suomesta. Tilannetta hankaloitti se, että Vega oli tulossa Suomeen jo seuraavana iltana. Eva pyysi minulta ehdotuksia leikkamattomista kolleista, jotka voisivat tulla kysymykseen.

Kävimme läpi muutamia ehdokkaita ja hänen toivomuksestaan laitoin yöllä viestiä Pinkkitassun kasvattajalle ja kysyin, olisiko hänen kasvateissaan leikkaamattomia uroksia. Sopiva ehdokas löytyikin ja tytöt kävivät testeissä seuraavana aamuna ja illalla saapuivat omistajansa kanssa Helsinki-Vantaalle. Sieltä toinen tytöistä jatkoi matkaa Katinhännän kissalaan Katinhännän Time Detective Steelen ja toinen Pinkkitassun Benjaminin luo Kirkkonummelle. Häät sujuivat esimerkillisen hienosti molemmissa paikoissa ja n. viikkoa myöhemmin kissat palasivat Tanskaan suomalaisen tuomarioppilaan mukana.

Molemmat tytöt synnyttivät pentueensa samaan aikaan, pennut syntyivät kuulemma vuorotellen molemmille emoille. Vega sai Teräksen kanssa 6 pentua ja Dollie Sisun kanssa 5, joten hyvin tuloksekas oli matka ollut. Emot myös hoitivat ja hoitavat edelleen pentunsa yhdessä. Yksi Vegan tytöistä oli muita pienempi ja kasvoi suuressa porukassa huonommin, mutta sille löytyi sijaisemo ja sen luona pentu kasvaa ja kehittyy hyvin.

Eilen läksimme kolmen naisen voimin Tanskan Horsensiin pentuja katsomaan. Liput oli ostettu jo kesäkuussa, mutta Katinhännän kissalan nuori Ilona panttasi synnytystään niin kauan, että vasta keskiviikkona iltapäivällä matkaan pääsymme varmistui. Lento lähti aamuseitsemältä ja treffit oli sovittu puoli kuudeksi. Kyytiä ei kuulunut ja kävi ilmi, että kuskimme oli nukkunut pommiin. Läksimme kohti lentokenttää vasta aamukuuden jälkeen tuli hännän alla ja ehdimme kuin ehdimmekin lennolle. Kööpenhaminassa noudimme etukäteen varatun vuokra-auton, joka pienen Escortin sijaan olikin iso Qashqai ja sillä matka taittui mukavasti. Alkuun meillä oli hieman ongelmia navigaattorin kanssa ja toinen pulma oli löytää oikea uloskäynti parkkihallista, mutta matkaan päästiin.

Matkalla ylitimme Ison-Beltin sillan, joka oli hyvin vaikuttava. Siltamaksu hoitui autovuokraamosta mukaan saadulla laitteella, jonka kanssa saimme ajaa suoraan vihreää linjaa tarvitsematta pysähtyä maksamaan.


Horsensiin saavuimme vähän ennen puoltapäivää ja läksimme hetkeksi katselemaan kaupunkia. Horsens on vanha kaupunki, se on perustettu jo n. vuonna 1100 luostarien vaikutuspiiriin ja kaupunkia koskevia kaupallisia asiakirjoja on tallessa 1400-luvulta alkaen. Asukkaita on n. 50 000. Keskustassa oli viehättäviä vanhoja taloja ja vireä kävelykatu, jonka varrelta löytyi kaikenlaista houkutusta.
Seuraavaksi ajoimme Wehnert's-kasvattajan luokse pentuja tapaamaan. Susanne ja Claus Wehnert kasvattavat eurooppalaisten lisäksi pyhiä birmoja ja kissoja oli talossa aika lauma. Takapiha on aidattu ja kissat saavat vapaasti ulkoilla siellä. Pennut olivat yläkerrassa päiväunilla kun saavuimme perille ja saimme hetken ihastella niitä, kun ne loikoilivat rauhallisesti paikoillaan. Meno on villiä, kun 10 saman ikäistä eurooppalaispentua aloitti riehumisen ja mukana oli vielä muutama vähän vanhempi birmanpentukin. Pentujen katsastuksen jälkeen Susanne ja Claus tarjosivat meille ja Evalle lounaan puutarhansa perällä olevalla katetulla terassilla ja meillä oli tilaisuus tutustua isäntäväkeemme paremmin.
Yksi pentu kummastakin pentueesta. Emot ovat molemmat tabbyja ja toinen isä on tiikeri ja toinen tabby, joten Vegan ja Teräksen pennut ovat täplikkäitä/tiikereitä ja Dollien ja Sisun pennut tabbyja.

Wehnert's Lighthouse jää kasvattajalle ja hänellä on suuria odotuksia sen suhteen. Pentu näyttää todella hienolta niin tyypin, värin kuin kuvionkin puolesta.

Kuvaaja tuli häiritsemään kaveruksia kesken leikin.




Iltapäivällä läksimme ajamaan takaisin Kööpenhaminaan ja olimmekin perillä hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä. Lentoa viivästytti parikymmentä minuuttia yksi puuttuva matkustaja, jonka laukku oli pakattu ruumaan, mutta tilanne selvitettiin ja pääsimme matkaan. Lentokentän parkkihallissa etsimme vielä väsyneinä autoa ja kotona olimme puolenyön jälkeen. Reissu oli oikein kiva ja kaikki sujui lopulta hyvin. Oli erityisen mukavaa tutustua Wehnert's-kasvattajaan, joka oli oikein tyytyväinen pentuihinsa ja kiitteli meitä suomalaisia sujuvasta yhteistyöstä.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Onnea Lulu!

Tänään on juhlapäivä, kun Lulu täyttää 11 vuotta! Lulu syntyi 19.7.2006 aamulla 7.45 ja painoi 106 g eli hyvin oli kokoa jo silloin.

Tänään on pötkötelty vierekkäin (kuten joka päivä), syöty katkarapuja ja leikitty sulilla. Taka-ajatuksena oli saada sulan avulla otettua päivänsankarista kunnollinen potretti, mutta ainahan sitä voi suunnitella.

Onnea myös Lulun sisaruksille Eikalle ja Stinalle!

Sulkaleikki kiinnostaa aina!

Ihana Lulu tänään 11 v.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Onnea Loitsu!

Meidän Loitsu täyttää tänään 15 vuotta, sylintäydeltä onnea tytölleni! Loitsu on viralliselta nimeltään Kuutuulen Fiksu ja väriltään ruskeatäplikäs. Katkarapuja oli tarkoitus syödä synttärikakuksi, mutta säästetään ne ensi viikkoon seuraaville synttäreille, joiden päivänsankari ei syö lihaa, ja Loitsu ja kumppanit saavat tänään ruuaksi toista herkkua, sydäntä.

Pikku Loitsu luovutusikäisenä lähes 15 vuotta sitten. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa pelotti niin paljon, että kuvia ei saatu, mutta jo toisena päivänä meno oli näin rentoa.

Loitsu 15-vuotispäivänään.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Mieleenpainuva

Eilen Kes-Kisin näyttelyssä Jämsässä veteraaniluokan arvosteli Helene Reiter. Heti Lulun nähdessään hän sanoi, että on nähnyt tämän kissan ennenkin. Kun ihmettelin, miten hän voi sen muistaa (hän on arvostellut Lulun kerran lähes vuosi sitten), hän sanoi, että kun hän näkee oikein hienon kissan, hän muistaa sen kyllä.

Tuomarilla oli oppilas ja Lulun turkkia ihastellessaan he halusivat tarkistaa turkista tulevan pistemäärän ja avasivat tabletilla rotumääritelmän. Sitä tutkittuaan molemmat totesivat, että rotumääritelmä olisi voitu kirjoittaa Lulua katsellen ja tuomarin mielestä Lulussa ei ole mitään korjattavaa. Lulu voittikin vastassaan olleen SW-burman ja sitten vielä parhaan uroksen, joka oli ruskea marmoritabby bengali, joten Lulu oli näyttelyn BIS-veteraani. Arvosteluseteliin tuomari kirjoitti: "What a fantastic typie EUR ❤ lovely + sweet". Lovely ja sweet oli tuomarikin meidän mielestämme, ihanaa kuulla, että eurooppalainen on hänelle noin mieleenpainuva kissa.

Lulu poseerasi sunnuntaina pokaalin ja upean ruusukkeen kanssa, kun jaksoi päiväunilta herätä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pikku sukulaisia

Reilu viikko sitten ajoimme pentuekatselmusta suorittamaan Turun seudulle. Sinne syntyi huhtikuun lopulla Lumihelmen I-pentue, jonka emo, Lumihelmen Glissando, on meidän Voiton, Casimirrin Ganadorin, tyttären tytär. Pentuja on neljä, kaksi hopeatabbypoikaa, hopeatabbytyttö ja mustasavutyttö. Reippaita olivat lapset ja vauhdikkaita ja kuvata oli tarkoitus, mutta taas vain muutama kuva onnistui edes jollain lailla.

Muut olisivat poseeranneet useammankin kuvan verran, mutta pienellä mustasavulla oli muita kiireitä. Hetkeksi kuitenkin asettui aloilleen.

Tytöt punaisessa

ja pojat sinisessä pesässä, toinen poseeraa ja toinen yrittää ottaa petiä hengiltä.



Mukava sunnuntaipäivä hyvässä seurassa ja aina on ihanaa tavata omien kasvattien jälkeläisiä. Kiitos Lumihelmen kasvattajalle ja pentujen sijoituskodin väelle vieraanvaraisuudesta!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kansalliskissat

Suomen Kissaliitto on päättänyt julistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomen kansalliskissaroduksi eurooppalaisen! "Suomelle oma kansalliskissa" on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

http://www.kissaliitto.fi/wpolku/media/2017/06/kansallisrotu2.pdf

Meillä asustaa siis neljä kansalliskissaa, mikä kunnia! Uuden hienon tittelin kunniaksi päähenkilöt nauttivat tänään katkarapuja.

Alla vielä Casimirrin kissalan kansalliskissat vanhimmasta nuorimpaan.

Loitsu eli Kuutuulen Fiksu EUR n 24

Silmu eli IC Pikku-Piun Gilda EUR n 22

Lulu eli SP SC Casimirrin Eulalia EUR n 22

Lempi eli IC Casimirrin Hyacint EUR n 24
Onnea kaikille Suomen kansalliskissoille! Ollaan ylpeitä hienoista kissoistamme.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hyvin meni!

Olemme parhaillaan Lulun ja ystäväni Annen kanssa Gislavedissa ja matkan syy on mikäs muukaan kuin kissanäyttely. Ruotsin Européringen ja DackeKatten järjestivät täällä eurooppalaisten erikoisnäyttelyn 17.6. ja läksimme mukaan pienelllä suomalaisporukalla.

Erikoisnäyttelyn järjestämisen ehtona oli, että näyttelyyn on saatava vähintään 20 eurooppalaista ja yhden noviisin kera tarvittava määrä ilmoittautuneita löytyi. Näyttelyssä oli 10 kissaa Tanskasta, 3 Ruotsista ja 5 Suomesta, kun kaksi ilmoittautunutta oli jäänyt pois.

Eurooppalaisia arvosteli kaksi tuomaria, Thea Friškovec ja Charles Spijker. Molemmat aloittivat arvostelun eurooppalaisista ja valitsivat lopuksi kaikista pöydällään käyneistä eurooppalaisista kaksi parasta, joista sitten valittaisiin erikoisnäyttelyn paras kissa. Lisäksi näyttelyssä oli neljä epävirallista erikoisluokkaa, joihin ilmoittauduttiin erikseen. Erikoisluokat olivat paras turkinlaatu, paras väri ja kuvio, paras look ja charmikkain eurooppalainen.

Normaalin arvostelun ja nominointien sekä tuomareiden lounaan jälkeen Friškovec ja Spijker saapuivat erikoisluokkia varten varatun pöydän ääreen ja saimme kuulla tuomareiden ehdokkaat parhaaksi eurooppalaiseksi. Friškovecin ehdokkaat olivat SP SC Hallonstrands Captain Morgan ja Lulu, molemmat ruskeatabbyja, ja Spijkerin ehdokkaat ruskeatiikeri GIC Pikku-Piun Raparperi ja punatäplikäs Yamasee My B2A Riddarsporre. Kissat vietiin vuorotellen tuomareiden eteen pöydälle ja nämä tutkivat niitä ja puntaroivat niiden ominaisuuksia keskustellen hiljaa keskenään. Lopulta kun ratkaisu oli tehty, molemmat tuomarit valitsivat yksimielisesti Lulun erikoisnäyttelyn parhaaksi eurooppalaiseksi.

Erikoisluokista olin ilmoittanut Lulun kahteen, paras turkinlaatu ja paras europé-look. Turkinlaatukisassa tuomarit kulkivat kissojen riviä päästä päähän tunnustellen turkkeja ja Thea sanoi, että eipä ole ollenkaan helppoa arvioida pelkkää turkinlaatua. Lopulta voittajaksi valittiin Hallonstrands Captain Morgan, joka voitti myös paras väri ja kuvio -luokan. Toinen Lulun kisaluokka oli look ja sen voitti Lulu. Viimeisenä tuomarit valitsivat charmikkain eurooppalainen -luokan voittajaksi nuoren ruskeatabbytytön Lycka Leonoran, joka osallistui aamulla noviisiluokkaan ja hyväksyttiin eurooppalaiseksi.

Européringen oli luonut hyvät suhteet sponsoreihin ja palkintoja oli valtavasti. Lulun menestyksen myötä niitä tuli meille niin paljon, että mietimme jo, miten saamme kaiken mahtumaan autoon kotimatkalla.
Tältä näytti palkintopöytä ennen kisan alkua.
Tässä on Lulun palkintoja ennen paneelin alkua.
Aamupäivän eurooppalaisten arvostelun jälkeen tuomarit jatkoivat muiden rotujen parissa ja nominoivat parhaat kissansa Best in Show -paneeliin. Lululla oli tp-valinnassa vastassaan suklaakilppariburma ja vaikka tuomari sanoi pitävänsä siitä kovasti, hän ei tällaisen eurooppalaisen nähdessään voi muuta kuin nominoida sen. Lulu oli myös paras veteraaninaaras, mutta hävisi vertailun todella hienolle bengaliurokselle.

Paneelissa oli vain kaksi kastraattinaarasta ja Lulun vastustaja oli ruskeatabbynaamio britti. Tuomareiden äänet jakautuivat niin, että Spijker äänesti brittiä, mutta Friškovec ja Alexey Shchukin Lulua, joten kaiken muun lisäksi Lulusta tuli myös BIS-kastraattinaaras ja palkintojen määrä kasvoi vaan.
Nämä kaikki on muuten mun!
Reissu oli mukava ja seura hyvää. Erityisen mukavaa oli pitkästä aikaa tavata Lulun isän omistajat sekä Lulun siskopuolen omistaja, joka oli myös näyttelypäällikkö. Hallin täydeltä oli kauniita kissoja ja oli aivan erityisen sykähdyttävää, kun oma rakas valittiin voittajaksi niin monta kertaa.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kuusiviikkoiset

Sensein ja Stellan pennut täyttivät tiistaina 6 viikkoa. Tänään kävin kolmannen kerran tervehtimässä Tiitusta ja Tessaa. Pesälaatikosta on luovuttu ja pennut temmeltävät valloillaan koko asunnossa. Emoa ei enää tarvita yhtä paljon kuin ennen, kun  molemmat syövät jo täyttä päätä kiinteää ruokaa, mutta kyllä Stella vielä päivittäin imettää pentujaan. Alla on muutama kuva kuusiviikkoisista, mutta pennut ovat niin saman näköiset, että en ole jokaisen kuvan kohdalla ihan varma siitä, kumpiko kuvassa poseeraa. Tiituksen kuono on pikkuisen leveämpi kuin Tessan, mutta arvaamalla nämä osittain on nimetty.
Tiitus
Tessa
Tiitus
Tessa ja Stella
Tessa
Tiitus
Tiitus
Tessa

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Uusi nojatuoli

Vanha nojatuolimme, jota kissat ovat pitäneet raapima- ja kiipeilytelineenään, tuli tiensä päähän. Se on jo pitkään ollut rikkirevitty ja kamalan näköinen, mutta koska siinä on edelleen ollut mukava istua, se on saanut olla. Viime viikon lauantaina kävin Lanternassa katselemassa tuoleja ja päädyin ostamaan meille uuden tuolin. Perjantaina se kannettiin sisään ja uuteen tutustuminen alkoi.

Lulu on superkonservatiivinen tyttö ja oli mielenkiintoista nähdä, miten uusi huonekalu otetaan vastaan. Lulu on huolellisesti välttänyt tuoliin koskemista kaksi päivää, minun syliini on tullut, mutta ei tuolin kautta eikä myöskään ole hypännyt tyhjään tuoliin. Tänään sain ikuistettua Lulun tuntuman ottamista.
Miksi kaiken pitää aina muuttua?
Voiko tähän edes kynsiä terottaa...
Tuntuuuhan tämä aika mukavalta...
Hmpph, kaipa tässä sitten voi lepäillä.
Paras kuitenkin ottaa aurinkoa tutulla paikalla, uusiin hömpötyksiin täytyy rauhassa totutella.

Uudessa tuolissa on kyllä aika mukava istua ja kangas hylkii ihanasti karvaa, irtokarvat lähtevät siitä pyyhkäisemällä. Toivottavasti Lulukin vielä ajan kanssa tuolin hyväksyy.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Identiteettikriisi?

Viime lauantaina kävimme Lulun kanssa Tampereella Pirokin näyttelyssä. Tuomarina meillä oli Thea Friškovec ja hänellä oli oppilaana Sanna Hietala. Kun meidän vuoromme tuli ja tuomari näki Lulun, hän kehotti oppilasta painamaan Lulun mieleensä, koska juuri tällainen hänen mukaansa eurooppalaisen tulee olla. Hän viittasi aluksi Luluun sanalla he ja vasta katsottuaan papereita tajusi, että kyseessä olikin tyttö. Kaikki tuntui olevan kohdillaan ja myös oppilas piti Lulusta kovasti. Paneeliin tuomari kuitenkin valitsi erittäin menestyneen ja kauniin burman. Assistentti Nadya Reino otti seuraavat kuvat arvostelutilanteessa.
Varsin harmillista, kun vieras täti pussailee.

Vai vielä poika...

Tässä Lulu vielä tuomarioppilaan käsissä.
Veteraaniarvostelu tuntui etukäteen olevan mission impossible, kun katselin kisaan ilmoitettua 7 upean naaraan nimilistaa. Tuomari oli Daria Lukasec, joka oli minulle uusi tuttavuus. Hänkin piti Lulusta kovasti ja sanoi Lulun olevan absolutely beautiful. Seitsemän naaraan ryhmässä tuomari sijoitti Lulun ykköseksi, mutta ei valinnut BIS-veteraania parhaan uroksen ja naaraan välillä, vaan valinta jäi paneeliin. Aikataulusta jäätiin jälkeen pahasti ja etukäteen ostettu junalippu oli vaihdettava seuraavaan junaan, se onneksi onnistui puhelimessa helposti.

Paneelissa sama tuomari valitsi parhaaksi veteraaniksi uroksen, joten siinä mielessä turhaan jäätiin odottamaan. Yllättäen kuitenkin paneelia juontanut Veikko Saarela esitteli yleisölle myös Lulun, vaikka tapana on esitellä vain voittaja. Ihan hyvää pr:ää eurooppalaiselle! Parhaan veteraanin omistajat antoivat ystävällisesti meille kyydin rautatieasemalle ja kotiin päästiin onnellisesti, vaikkakin aika paljon alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Mutta nyt täytyy huolehtia, ettei Lululle tule identiteettikriisiä, kun viime kerralla luultiin 4-vuotiaaksi ja tällä kertaa pojaksi!

torstai 18. toukokuuta 2017

Siniset vauvat

Sensei eli SC Casimirrin Henley sai perheenlisäystä reilu kolme viikkoa sitten Stellan eli Pikku-Piun Cassiopeian kanssa. Molemmat vanhemmat ovat ruskeatäplikkäitä, mutta niin vain molemmat pennut ovat sinisiä, kun molemmat vanhemmmat kantavat sinistä.

Pennut syntyivät ns. frosted- tai frozen-pentuina eli ne olivat väriltään lähes valkoisia. Ilmiö ei ole mitenkään vaarallinen ja tällaisia pentuja on syntynyt harvakseltaan niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Pentujen oikea väri tulee näkyviin muutamassa viikossa, mutta alkuun pennuista ei pysty kertomaan väriä eikä kuviota.

Näin vaaleita pennut olivat reilun viikon ikäisinä.
Kävin tänään katsomassa pikkuisia toisen kerran. Pennut ovat poika ja tyttö ja nimeltään Pikku-Piun Quintus ja Quintessa. Koska niitä on vain kaksi, maitoa riittää ja pennut ovat ihanan pulleita. Niillä on kauniin pyöreät päät ja isot silmät ja ne ovat reippaita ja rohkeita vauveleita. Kuvaaminen oli taas hieman haasteellista, koska valoa oli vähän, mutta myös siksi, että pentujen kanssa oli niin kiva seurustella, että kamera meinasi unohtua.

Pieni Tessa ja masu




Tiituksen miehekäs profiili
Tässä vielä Tessa söpöstelee

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Nuorekas Lulu

Eilen Ykköskissojen näyttelyssä Hartolassa tuomari Martti Peltonen siemaili kahvia ennen Lulun arvostelun aloitusta ja totesi ensisilmäyksellä arvioineensa Lulun iäksi 4 vuotta. Ihana kohteliaisuus, kun todellisuudessa Lulu täyttää muutaman kuukauden kuluttua 11 vuotta.

Nuorekas kaunotar rentoutuu näyttelypäivän jälkeen ilta-auringossa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kaakon kierros

Eilinen päivä kului ystäväni kanssa kierroksella Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja itäsellä Uudellamaalla kasvattejamme tapaamassa. Läksimme liikkeelle aamuyhdeksältä ja suuntasimme kohti Lappeenrantaa. Pysähdyimme matkalla Pukaron Paronissa, jossa pienen huikopalan jälkeen kiertelimme ostelemassa kaikenlaista "tarpeellista", kuten selänraaputtimen, karkkia ja viemisiä kasvattien perheisiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Lappeenrannassa uudehkolla asuinalueella, jota ei minun kaupungissa asuessani ollut vielä olemassa. Perheessä asuu kaksi 9-vuotiasta Katinhännän eurooppalaista sisarusta, musta ja sininen. Musta kissa saa minussa aikaan jonkinasteisen primitiivireaktion, mustan kissan puutoksesta varmaankin johtuu, ja pyytelinkin mustaa Lakua tulemaan tädin mutisteltavaksi. Laku ei tullut. Kauniita ja hyväkuntoisia tyttöjä olivat molemmat eikä 9 vuotta eurooppalaiselle korkea ikä olekaan.

Lappeenrannasta suuntasimme kutostielle kohti Kouvolaa. Siellä asuu Casimirrin Gaston, ihana  hopeatabbypoika, joka joulun alla täytti 7 vuotta. Gaston asustelee tilavassa asunnossa viihtyisällä alueella perheensä ja kotikissakaverinsa Suhosen ja koirakaverinsa, länsigöötanmaanpystykorva Iineksen kanssa. Gaston on porukan vanhin ja koiranpennun tultua taloon teki selväksi, kuka on pomo, ja Iines kuulemma väistää Gastoniaa edelleen kohteliaasti. Nuoremman kissan kanssa Iines tulee tasa-arvoisemmin juttuun. Gaston oli saapuessamme päiväunilla, mutta alkoi heti kehrätä, kun nostin sen syliin. Kuvia otin, tai ainakin yritin, mutta Gastonilla on aivan uskomaton taito katsoa muulle kuin kameraan ja jos kameraan katsookin, taittaa ainakin korvansa sivulle. Jokunen kuva kuitenkin onnistui kohtalaisesti.

Gaston poseeraa ikkunalaudalla ja näyttää kovasti äidiltään.

Gastonin kuvio ja kaunis hopeaväri näkyvät tässä kuvassa samoin kuin asunnon ihana lautalattia.
 Kouvolasta matka jatkui Porvooseen, jossa kävimme tervehtimässä samaan perheeseen muuttaneita pentuja, toinen Katinhännän ja toinen Silkkiturkin kissalasta. Pennuilla oli kaverina 18-vuotias kotikissa, joka on kuulemma piristynyt kovasti nuorison myötä.

Viimeisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme kotiin. Koko reissu kesti 11 tuntia, mutta sää suosi ja tapasimme paljon todella mukavia ihmisiä ja ihania kissoja. Autossa oli myös aikaa rupatella kaikesta mahdollisesta ja ehdimmepä käydä läpi myös SER-FER:n uutta pr-materiaalia, jota on näytillä parin viikon kuluttua Elänystäväni-tapahtuman yhteydessä järjestettävässä kissanäyttelyssä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kuusivuotias

Meidän Lempi täyttää tänään 6 vuotta. Ihan hullua, vastahan tuo oli pieni ipana ja on edelleen meidän perheen vauva. Syntymäpäivän kunniaksi leikittiin sulalla (Lulu-täti tosin omi sulan aika pian itselleen) ja nautittiin synttärikakuksi katkarapuja. Onnea myös Lempin sisaruksille Hexylle, Hamiltonille, Harleylle ja Senseille!

Päivänsankari joutui seuraamaan sivusta, kun Lulu-täti leikki yksin sulalla.


Tässä vielä koko H-pentue Essun hoivissa, ikää ipanoilla on päivää vaille 3 viikkoa.