maanantai 22. toukokuuta 2017

Identiteettikriisi?

Viime lauantaina kävimme Lulun kanssa Tampereella Pirokin näyttelyssä. Tuomarina meillä oli Thea Friškovec ja hänellä oli oppilaana Sanna Hietala. Kun meidän vuoromme tuli ja tuomari näki Lulun, hän kehotti oppilasta painamaan Lulun mieleensä, koska juuri tällainen hänen mukaansa eurooppalaisen tulee olla. Hän viittasi aluksi Luluun sanalla he ja vasta katsottuaan papereita tajusi, että kyseessä olikin tyttö. Kaikki tuntui olevan kohdillaan ja myös oppilas piti Lulusta kovasti. Paneeliin tuomari kuitenkin valitsi erittäin menestyneen ja kauniin burman. Assistentti Nadya Reino otti seuraavat kuvat arvostelutilanteessa.
Varsin harmillista, kun vieras täti pussailee.

Vai vielä poika...

Tässä Lulu vielä tuomarioppilaan käsissä.
Veteraaniarvostelu tuntui etukäteen olevan mission impossible, kun katselin kisaan ilmoitettua 7 upean naaraan nimilistaa. Tuomari oli Daria Lukasec, joka oli minulle uusi tuttavuus. Hänkin piti Lulusta kovasti ja sanoi Lulun olevan absolutely beautiful. Seitsemän naaraan ryhmässä tuomari sijoitti Lulun ykköseksi, mutta ei valinnut BIS-veteraania parhaan uroksen ja naaraan välillä, vaan valinta jäi paneeliin. Aikataulusta jäätiin jälkeen pahasti ja etukäteen ostettu junalippu oli vaihdettava seuraavaan junaan, se onneksi onnistui puhelimessa helposti.

Paneelissa sama tuomari valitsi parhaaksi veteraaniksi uroksen, joten siinä mielessä turhaan jäätiin odottamaan. Yllättäen kuitenkin paneelia juontanut Veikko Saarela esitteli yleisölle myös Lulun, vaikka tapana on esitellä vain voittaja. Ihan hyvää pr:ää eurooppalaiselle! Parhaan veteraanin omistajat antoivat ystävällisesti meille kyydin rautatieasemalle ja kotiin päästiin onnellisesti, vaikkakin aika paljon alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Mutta nyt täytyy huolehtia, ettei Lululle tule identiteettikriisiä, kun viime kerralla luultiin 4-vuotiaaksi ja tällä kertaa pojaksi!

torstai 18. toukokuuta 2017

Siniset vauvat

Sensei eli SC Casimirrin Henley sai perheenlisäystä reilu kolme viikkoa sitten Stellan eli Pikku-Piun Cassiopeian kanssa. Molemmat vanhemmat ovat ruskeatäplikkäitä, mutta niin vain molemmat pennut ovat sinisiä, kun molemmat vanhemmmat kantavat sinistä.

Pennut syntyivät ns. frosted- tai frozen-pentuina eli ne olivat väriltään lähes valkoisia. Ilmiö ei ole mitenkään vaarallinen ja tällaisia pentuja on syntynyt harvakseltaan niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Pentujen oikea väri tulee näkyviin muutamassa viikossa, mutta alkuun pennuista ei pysty kertomaan väriä eikä kuviota.

Näin vaaleita pennut olivat reilun viikon ikäisinä.
Kävin tänään katsomassa pikkuisia toisen kerran. Pennut ovat poika ja tyttö ja nimeltään Pikku-Piun Quintus ja Quintessa. Koska niitä on vain kaksi, maitoa riittää ja pennut ovat ihanan pulleita. Niillä on kauniin pyöreät päät ja isot silmät ja ne ovat reippaita ja rohkeita vauveleita. Kuvaaminen oli taas hieman haasteellista, koska valoa oli vähän, mutta myös siksi, että pentujen kanssa oli niin kiva seurustella, että kamera meinasi unohtua.

Pieni Tessa ja masu




Tiituksen miehekäs profiili
Tässä vielä Tessa söpöstelee

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Nuorekas Lulu

Eilen Ykköskissojen näyttelyssä Hartolassa tuomari Martti Peltonen siemaili kahvia ennen Lulun arvostelun aloitusta ja totesi ensisilmäyksellä arvioineensa Lulun iäksi 4 vuotta. Ihana kohteliaisuus, kun todellisuudessa Lulu täyttää muutaman kuukauden kuluttua 11 vuotta.

Nuorekas kaunotar rentoutuu näyttelypäivän jälkeen ilta-auringossa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kaakon kierros

Eilinen päivä kului ystäväni kanssa kierroksella Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja itäsellä Uudellamaalla kasvattejamme tapaamassa. Läksimme liikkeelle aamuyhdeksältä ja suuntasimme kohti Lappeenrantaa. Pysähdyimme matkalla Pukaron Paronissa, jossa pienen huikopalan jälkeen kiertelimme ostelemassa kaikenlaista "tarpeellista", kuten selänraaputtimen, karkkia ja viemisiä kasvattien perheisiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Lappeenrannassa uudehkolla asuinalueella, jota ei minun kaupungissa asuessani ollut vielä olemassa. Perheessä asuu kaksi 9-vuotiasta Katinhännän eurooppalaista sisarusta, musta ja sininen. Musta kissa saa minussa aikaan jonkinasteisen primitiivireaktion, mustan kissan puutoksesta varmaankin johtuu, ja pyytelinkin mustaa Lakua tulemaan tädin mutisteltavaksi. Laku ei tullut. Kauniita ja hyväkuntoisia tyttöjä olivat molemmat eikä 9 vuotta eurooppalaiselle korkea ikä olekaan.

Lappeenrannasta suuntasimme kutostielle kohti Kouvolaa. Siellä asuu Casimirrin Gaston, ihana  hopeatabbypoika, joka joulun alla täytti 7 vuotta. Gaston asustelee tilavassa asunnossa viihtyisällä alueella perheensä ja kotikissakaverinsa Suhosen ja koirakaverinsa, länsigöötanmaanpystykorva Iineksen kanssa. Gaston on porukan vanhin ja koiranpennun tultua taloon teki selväksi, kuka on pomo, ja Iines kuulemma väistää Gastoniaa edelleen kohteliaasti. Nuoremman kissan kanssa Iines tulee tasa-arvoisemmin juttuun. Gaston oli saapuessamme päiväunilla, mutta alkoi heti kehrätä, kun nostin sen syliin. Kuvia otin, tai ainakin yritin, mutta Gastonilla on aivan uskomaton taito katsoa muulle kuin kameraan ja jos kameraan katsookin, taittaa ainakin korvansa sivulle. Jokunen kuva kuitenkin onnistui kohtalaisesti.

Gaston poseeraa ikkunalaudalla ja näyttää kovasti äidiltään.

Gastonin kuvio ja kaunis hopeaväri näkyvät tässä kuvassa samoin kuin asunnon ihana lautalattia.
 Kouvolasta matka jatkui Porvooseen, jossa kävimme tervehtimässä samaan perheeseen muuttaneita pentuja, toinen Katinhännän ja toinen Silkkiturkin kissalasta. Pennuilla oli kaverina 18-vuotias kotikissa, joka on kuulemma piristynyt kovasti nuorison myötä.

Viimeisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme kotiin. Koko reissu kesti 11 tuntia, mutta sää suosi ja tapasimme paljon todella mukavia ihmisiä ja ihania kissoja. Autossa oli myös aikaa rupatella kaikesta mahdollisesta ja ehdimmepä käydä läpi myös SER-FER:n uutta pr-materiaalia, jota on näytillä parin viikon kuluttua Elänystäväni-tapahtuman yhteydessä järjestettävässä kissanäyttelyssä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kuusivuotias

Meidän Lempi täyttää tänään 6 vuotta. Ihan hullua, vastahan tuo oli pieni ipana ja on edelleen meidän perheen vauva. Syntymäpäivän kunniaksi leikittiin sulalla (Lulu-täti tosin omi sulan aika pian itselleen) ja nautittiin synttärikakuksi katkarapuja. Onnea myös Lempin sisaruksille Hexylle, Hamiltonille, Harleylle ja Senseille!

Päivänsankari joutui seuraamaan sivusta, kun Lulu-täti leikki yksin sulalla.


Tässä vielä koko H-pentue Essun hoivissa, ikää ipanoilla on päivää vaille 3 viikkoa.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Viime vuoden paras

Eilen Suomen Eurooppalaiskissarengas ry palkitsi kevätkokouksessaan vuoden 2016 parhaat eurooppalaiskissat. Suureksi ilokseni Lulu eli virallisemmin SP SC Casimirrin Eulalia palkittiin viime vuoden parhaana kastraattinaaraana. Kilpailu oli kastraattinaaraissa todella tiukka, koska voittaja ratkesi vasta vuoden viimeisessä näyttelyssä joulukuussa ja kuka tahansa kolmesta muusta lähinnä olleesta kilpailijasta olisi vielä voinut mennä tuloksissa Lulun ohi.

Eilen saimme kevätkokoukseemme myös iloisia uutisia Kissaliiton kevään liittokokouksesta, jossa Suomen Eurooppalaiskissarengas ry palkittiin Kissaliiton vuoden yhdistyksenä. Kunniakirjassa lukee seuraava perustelu: "Suomen Eurooppalaiskissarengas ry (SER-FER) täyttää vuonna 2017 30 vuotta ja on ensimmäinen itsenäinen, Suomen Kissaliiton kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt rotuyhdistys. Yhdistys on näiden vuosien aikana tehnyt ansiokasta ja arvokasta työtä eurooppalaiskissojen tunnettuuden ja arvostuksen lisäämiseksi sekä suunnitelmallisen kasvatustyön kautta rodun edelleen kehittämiseksi."

Tänään aamupalan jälkeen Lulu otti hetken aikaa onnitteluja vastaan lempipahvilaatikossaan.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Iorin pojan superviikonloppu

Viikonlopun URK:n näyttelyssä Askolassa tuli Iorin pojalle supermenestys, sinitabby Feronian Lavendel oli BIS-nuori molempina päivinä! Nyt on syytä Huli-isän röyhistää rintaa, kun Hulin kasvattajakin meinaa haljeta ylpeydestä. Lavendel eli Toivo on kaikin puolin komea ja kookas nuori mies, mutta erityisen hieno on pojan turkinlaatu.
Toivo poseeraa tyynesti lauantaina NOM-mitali kaulassaan omistajansa sylissä.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Jäinen Kokkola

Viime viikonlopun olimme Lulun kanssa näyttelyssä Kokkolassa. Läksimme matkaan junalla jo perjantaina puolenpäivän jälkeen ajatuksena matkustaa kaikessa rauhassa, mutta junan lemmikkivaunu oli täynnä. Koska erillistä lemmikkitilaa ei lemmikkivaunuissa lisämaksusta huolimatta ole, koiria ja kissojen kuljetusbokseja oli käytävän täydeltä. Lulu on hyvähermoinen ja rauhallinen daami, mutta kun kaksi pientä koiraa alkoi leikkiä käytävällä Lulun boksin edessä, katsoin parhaaksi nostaa boksin syliin kiihkeimmän leikin ajaksi.

Kokkolassa tarkoitus oli hotelliin kirjautumisen jälkeen lähteä katselemaan vanhaa kaupunkin, Neristania. Kaupunki oli kuitenkin niin jäässä, kadut aivan kiilsivät sileinä, että en uskaltanut lähteä kapeille kaduille liukastelemaan.
Illalla kävin vielä viemässä kaksi kantamusta näyttelypaikalle, että aamulla selviäisin jalkaisin yhdellä kertaa Lulun ja loppujen tavaroiden kanssa. Näyttelyn pystytystalkoissa vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen, mutta jäin siitä huolimatta hetkeksi talkoisiin näyttelyä rakentamaan.

Lauantain tuomarimme Elin Hoffner piti Lulusta kuten ennenkin on tehnyt, mutta nominoi kuitenkin koratin, josta tuli kategorian paras kastraattinaaras. Veteraaniarvostelussa vastassa oli kova joukko, mm. Kissaliiton rankingin sen hetken neljä parasta veteraania. Naaraita oli kolme ja uroksia viisi. Tuomari Sirpa Lindelöf valitsi Lulun parhaaksi naaraaksi naureskellen sen asenteelle ja paras uros oli komea ja voitokas ocicat. Näitä kahta hän vertasikin pitkään, nosti kissat vuorotellen pöydälle ja mietti miettimistään. Lopulta hän sanoi tekevänsä päätöksen sydämellään ja valitsi Lulun voittajaksi eli Lulu oli BIS-veteraani! Palkintojen jaossa oli vielä sekaannus, kun voittajaksi kuulutettiin ocicat. Sihteeristössä oli tuomarin ilmeisen sekavat merkinnät tulkittu väärin, mutta asia tarkistettiin tuomarilta ja Lulu palkittiin voittajana.

Sunnuntaina meillä oli tuomarina edelliseltä päivältä tuttu Sirpa Lindelöf, jota Lulun asenne edelleen huvitti ja hän kirjoitti yleisvaikutelmakseen "coolest lady today". Hän myös nominoi Lulun, mutta paneelissa voitto meni samalle koratille kuin lauantainakin. Veteraanituomarimme oli Laura Scholten, joka ei ennen ole Lulua arvostellut. Hän tajusi vasta kissan ollessa pöydällä sen olevan naaras ja hämmästyi kovasti, Lulu kun on varsin kookas tyttö. Hän sanoi, että Lulusta näkee sen esiintyvän vain omistajan mieliksi ja nauroi, että olisipa kiva kuulla, kuinka se mielessään noituu tuomareille. Tuomarioppilas sanoi pitävänsä siitä, että kissalla on ilmeikkäät silmät ja hän myös otti kuvan Lulusta. Veteraaninaaraita oli paikalla kaksi ja Lulu hävisi kilpailijalleen liian cobbyn tyyppinsä vuoksi.

Lulu valmistautuu yöpuulle hotellissa. Ilmeikkäät silmät eivät protestoi lainkaan.
Kotimatkalla junan lemmikkivaunu oli vähintään yhtä täysi kuin menomatkallakin. Vaunussa oli kissojen ja koirien lisäksi kani sekä 10 viikon ikäinen vauva, joka toi oman lisänsä vaunun äänimaailmaan ja taisimme Lulun kanssa molemmat olla helpottuneita päästyämme kotiin.

Kokkolassa tapasin pitkästä aikaa ystäväni Annen, joka omistaa Essun pojan Voiton eli CH Casimirrin Ganadorin. Voitto ei näyttelyissä viihdy, mutta on kotona varsinainen isäntämies. Alla on tuore kuva 7-vuotiaasta Voitosta, joka näyttää melkeinpä pentumaisen nuorekkaalta.

Voitto osallistuu emännän aamutoimiin, kuva Anne Pajala.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Vapaapäivä

Lauantaina loikoillaan pitkään ja sen jälkeen on aikaa leikkiä. Näyttelystä ostettu sulkalelu on kaikkien kissojen ehdoton suosikki ja meno on välillä sen kanssa villiä. Silmu vallan villintyi ja pinkaisi lopulta kiipeilypuun mökkiin riehumaan ja Lulu totesi vuoronsa koittaneen. Kuvat on otettu kännykällä sulka toisessa kädessä heiluen, joten kuvien laatu ei ole hyvä.


Kuka siellä on?
 
Ole nyt sitten, kunhan muistat kuka täällä on pomo.




Mun vuoro vihdoin!


Meillä on myös kasvatettu ruohoa kissoille. On kokeiltu kauraa, maissia ja viimeisimpänä ohraa. On kylvetty reilusti, peitelty ja kasteltu. Lopputulos on aina sama - vähän toistakymmentä kortta nousee mullasta. Kaikissa aikaisemmissa kodeissa on ruoho kasvanut, täällä ei. Onneksi kaupasta saa ostaa valmista vehnänorasta.

Tässä kasvaa kissoille ohraa. Kokonaista 12 kortta. Siemeniä ei ole opetettu uimaan, vaan kuva on otettu heti kastelun jälkeen.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kertausta

Sain viimeisen päivityksen kotisivujeni uutisiin tehtyä viime heinäkuussa, joten seuraavassa kerron Casimirrien kuulumisia sen jälkeen.

Elokuussa kävimme kahden naisen ja kolmen kissan kokoonpanolla Tukholmassa Järvan näyttelyssä. Lauantain tuomarimme Glenn Sjöbom mietti nominoinnissa pitkään Lulun ja sinisen burman välillä ja päätyi lopulta nominoimaan burman. Hän antoi kuitenkin Lululle Domarens hjärtekatt -ruusukkeen ja veteraaniluokassa valitsi Lulun BIS-veteraaniksi.











Sunnuntaina Lulu sai valtavan hyvän arvostelun Veikko Saarelalta, joka myös nominoi Lulun. Paneelissa oli kaksi kastraattinaarasta ja tuomareiden äänet menivät 1-1, mutta ratkaisevaksi tuomariksi pyydetty Ulrika Eriksson valitsi voittajaksi saman britin, jonka on ennenkin arvioinut Lulua paremmaksi. Kolmannen kerran peräkkäin Lulu valittiin Järvan näyttelyn parhaaksi eurooppalaiseksi ja Sonja Gustavssonin kiertopalkinnon saajaksi.

Sunnuntaina, kun jo pakkailimme tavaroita kotimatkaa varten, eräs rouva tuli esittäytymään, kertoi olevansa Sonja Gustavssonin tytär ja että oli todella iloinen, että juuri Lulu voitti hänen äitinsä muistopalkinnon tänäkin vuonna. Se oli koko viikonlopun kohokohta!

Joulukuussa kävin tapaamassa muutamaa synttäreitään juhlinutta kasvattiani. Ensin vuorossa oli Casimirrin Goneril eli Alma, joka täytti 7 vuotta 16.12.2016. Synttäreillä oli tänäkin vuonna maistuvat tarjoilut ja hyvää seuraa.
Päivänsankari Alma poseeraa, tarkkana on syytä olla kun kuvataan!
Seuraavana vuorossa olivat Casimirrin Iorin eli Hulin 2-vuotispäivät, joita vietettiin joulun jälkeen, vaikka oikea merkkipäivä oli 16.12.2016. Hulilla oli takanaan jännittävä vuosi, koska se tuli neljän komean pojan isäksi toukokuussa. Tämä pentue jäi Hulin ainoaksi, koska poika siirtyi vuoden aikana konsulttikerhoon. Nyt 2-vuotiaana lihaksia on tullut niskan ja pepun välillekin ja myös kontrasti on parantunut ja Huli onkin todella komea nuori mies.

Komea Huli seurasi tarkkaan huiskun liikkeitä.
Hulin kaverina samassa kodissa elää "isoveli" Casimirrin Fidelio eli Vili, joka on Lulun poika. Vili täytti elokuussa 8 vuotta ja seurusteli kasvattajan kanssa, vaikka onkin rauhallisempi kuin nuoriherra Huli.

Kyllä lelut vähän vanhempaakin herraa kiinnostavat!
Tammikuun 3. päivä Casimirrin eurooppalaisten kantaemo Silmu eli IC Pikku-Piun Gilda täytti 12 vuotta. Silmu on kevyt pieni keijukainen, joka ei tunge esille, mutta haluaa oman osansa huomiosta. Silmu tulee toimeen kaikkien kanssa eikä koskaan osallistu mihinkään kiistoihin tai huutokilpailuihin, vaan vetäytyy kauemmas ja odottaa tilanteen rauhoittumista. Kun näyttelytuliaisina saatu sulka heilahtaa, Silmusta löytyy vauhtia ja tulisuutta ja on todella ilo nähdä vanhan rouvan leikkivän hurjasti. Silmu on valtavan suloinen ja ihana ja helppo kissa ja sillä on toivottavasti vielä paljon vuosia edessään!

Suloisen Silmun poseeraus 12-vuotispäivänään.


lauantai 4. helmikuuta 2017

Blogiopiskelua

Casimirrin kotisivujen uutisia ei ole voinut viime kesän jälkeen päivittää ja muutama kasvatin omistaja on jo kohteliaasti huomautellut kuulumisten puutteesta. Eri vaihtoehdoista päätin aloittaa kuulumisten päivittämisen blogiin ja ilmoittauduin blogikurssillekin, mutta sieltä en saanut tarvittavaa innostusta, joten käännyin ystäväni Naukulan mamman puoleen. Erinäisten seikkailujen jälkeen (kannettava unohtui kotiin) pääsin Naukulaan täsmäoppiin ja alan päästä jyvälle. Toivottavasti saan jatkossa kuulumisia ja kuvia luettavaksenne vähän useammin.


Lulun kanssa Rurokin näyttelyssä elokuussa, jossa
 Lulu oli tuomarin paras kastraattinaaras. Kuvan meistä otti Merja Lainio