sunnuntai 12. elokuuta 2018
Terveiset hiekkalaatikosta
lauantai 11. elokuuta 2018
Muotokuva
Lulu on hyvin kaunis rouva, mutta halutessaan saa väännettyä naamansa uskomattoman nyrpeään kurttuun. Studiokuvauksessa on käyty matkan varrella muutaman kerran, mutta luovutin kun totesin, että jännittävissä tilanteissa kulmat menee rouvalla kurttuun ja vaikka teknisesti kuvat olisivat onnistuneita, niitä ei voi käyttää, koska malli ei näytä lainkaan itseltään.
Surokin näyttelyyn heinäkuun puolivälissä oli tulossa kuvaamaan Valokuvaamo Luova, uusi tuttavuus, ja koska olin ilmoittanut Lulun sunnuntaille, joka yleensä on hieman rauhallisempi päivä, päätin satsata kuvauksen yritykseen. Pakkasin näyttelykassiin Lulun Uppsalasta ostetun lempilelun ja purkillisen kammottavan hajuista kuivattua kalaa, jota Lulu rakastaa. Kävin etukäteen katsomassa pukuhuoneeseen pystytetyn studion ja kysymässä kuvaajan aikatauluja ja kuvauksen hintaa. Koska paneelipaikkaa ei tullut, otin arvostelujen jälkeen Lulun kainaloon ja läksimme kohti pukuhuonetta.
Lulu on siinä mielessä helppo kuvattava, että se pysyy paikallaan ja lähes siinä asennossa, johon sen asettaa, ja tätä kuvaajakin hämmästeli. Nostin kissan pöydälle, silitin turkin suoraksi ja aloin heiluttaa huiskua. Jännässä tilanteessa huisku kiinnosti Lulua, mutta ei tarpeeksi, joten kaivoin järeämmät aseet esiin. Kalapurkki oli pakattu muovipussiin, koska se tosiaan haisee aivan kammottavalle. Kun otin purkin pussista, Lulun huomio kiinnittyi siihen heti. Kova työ olikin sitten saada kissa katsomaan oikeaan suuntaan ilman että peppu nousee pöydästä ja vielä niin, että ilme näyttää rennolta. Välillä katsoimme ruudulta jo otettuja kuvia ja kun hyvää ei vielä ollut saatu, kuvausta jatkettiin. Onneksi ruuhkaa ei ollut, kukaan ei aukonut ovea eikä katkaissut Lulun keskittymistä. Lopulta saimme hyvän kuvan haluttomasta poseeraajasta, mikä on ihme. Ilme ei edelleenkään ole yhtä rento ja avoin kuin kotona kuvatessa, mutta riittävän hyvä. Kuvaaja oli miellyttävä ja rauhallinen, hän ei hätäillyt eikä hoputtanut, vaan kuvasi, kunnes hyvä kuva saatiin. Hintakaan ei päätä huimannut, joten voin suositella Luovaa.
Tässä siis muotokuva kauniista tytöstäni, SP SC Casimirrin Eulalia DSM, ruskeatabby eurooppalainen muutamaa päivää vaille 12-vuotiaana.
Surokin näyttelyyn heinäkuun puolivälissä oli tulossa kuvaamaan Valokuvaamo Luova, uusi tuttavuus, ja koska olin ilmoittanut Lulun sunnuntaille, joka yleensä on hieman rauhallisempi päivä, päätin satsata kuvauksen yritykseen. Pakkasin näyttelykassiin Lulun Uppsalasta ostetun lempilelun ja purkillisen kammottavan hajuista kuivattua kalaa, jota Lulu rakastaa. Kävin etukäteen katsomassa pukuhuoneeseen pystytetyn studion ja kysymässä kuvaajan aikatauluja ja kuvauksen hintaa. Koska paneelipaikkaa ei tullut, otin arvostelujen jälkeen Lulun kainaloon ja läksimme kohti pukuhuonetta.
Lulu on siinä mielessä helppo kuvattava, että se pysyy paikallaan ja lähes siinä asennossa, johon sen asettaa, ja tätä kuvaajakin hämmästeli. Nostin kissan pöydälle, silitin turkin suoraksi ja aloin heiluttaa huiskua. Jännässä tilanteessa huisku kiinnosti Lulua, mutta ei tarpeeksi, joten kaivoin järeämmät aseet esiin. Kalapurkki oli pakattu muovipussiin, koska se tosiaan haisee aivan kammottavalle. Kun otin purkin pussista, Lulun huomio kiinnittyi siihen heti. Kova työ olikin sitten saada kissa katsomaan oikeaan suuntaan ilman että peppu nousee pöydästä ja vielä niin, että ilme näyttää rennolta. Välillä katsoimme ruudulta jo otettuja kuvia ja kun hyvää ei vielä ollut saatu, kuvausta jatkettiin. Onneksi ruuhkaa ei ollut, kukaan ei aukonut ovea eikä katkaissut Lulun keskittymistä. Lopulta saimme hyvän kuvan haluttomasta poseeraajasta, mikä on ihme. Ilme ei edelleenkään ole yhtä rento ja avoin kuin kotona kuvatessa, mutta riittävän hyvä. Kuvaaja oli miellyttävä ja rauhallinen, hän ei hätäillyt eikä hoputtanut, vaan kuvasi, kunnes hyvä kuva saatiin. Hintakaan ei päätä huimannut, joten voin suositella Luovaa.
Tässä siis muotokuva kauniista tytöstäni, SP SC Casimirrin Eulalia DSM, ruskeatabby eurooppalainen muutamaa päivää vaille 12-vuotiaana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)