lauantai 29. joulukuuta 2018

Toiset joulukuiset synttärit

Casimirrin I-pentue täytti 4 vuotta viikko sitten. Joulunpyhien jälkeen kävin tervehtimässä Casimirrin poikia Ioria ja "veljeään" Fideliota, joka täytti elokuussa 10 vuotta. Komeat tabbypojat seurustelivat innokkaasti vieraan kanssa ja kamera oli tietysti mukana, keskitalven pimeä päivä vain ei oikein kuvaamista suosinut.

Onnea myös Iorin veljelle Isidorille!

Miehekkäälle Iorille on Tanskassa syntynyt todella kauniita lapsenlapsia.

Päivänsankari Ior eli Huli poseerasi innokkaasti eri paikoissa, valoa vain olisi kaivattu lisää.






Fidelio eli Vili vetäytyi ihanan pehmeään ja lämpimään petiinsä ikkunalaudalle.


tiistai 25. joulukuuta 2018

Casimirrin kissala 30 vuotta

Tänään tulee 30 vuotta ensimmäisen Casimirrin pentueen syntymästä. Noviisina rekisteröity töpöhäntäinen manxnaaraani Siru (Queen-of-Hearts) synnytti ensimmäisen Casimirrin pennun, sinisen töpöhäntäisen tytön 25.12.1988 klo 6.15. Toisena syntyi musta pitkähäntäinen tyttö klo 6.35 ja kolmantena musta hännätön tyttö, joka nykyään olisi riser, klo 7.20. Hännätön tyttö, Hissu, jäi meille ja eli muutamaa kuukautta vaille 18-vuotiaaksi ja kun Hissusta aika jätti, ensimmäinen Casimirrin eurooppalaispentue oli lähes 2 kuukauden ikäinen.

Vuosia on kulunut paljon, mutta pentueita on syntynyt vain yhdeksän. En ole koskaan sijoittanut naaraita, vaan kaikki pentueet ovat syntyneet ja kasvaneet kotonani, ja siksi pentuemäärä on jäänyt pieneksi. Yksi manxpentueista kuoli heti synnyttyään ja näin pentuja on saatettu maailmalle kahdeksasta pentueesta yhteensä 25 kpl. Manxeille ei koskaan kertynyt mainittavaa näyttelymenestystä, toki näyttelysysteemikin oli tuolloin erilainen. Eurooppalaispentuja on syntynyt 19 kpl, joista 12 on käynyt vähintäänkin kokeilemassa näyttelyitä. Titteleitä on kertynyt tälle porukalle mukavasti, Supreme-titteleitä on 5 kpl ja huippusaavutuksina yksi DVM ja yksi DSM.

Olen alusta asti pitänyt luonnetta ja terveyttä kasvatuksen tärkeimpinä asioina ja näitä kahta on vaikea edes laittaa tärkeysjärjestykseen. Muutamalla kasvatillani, mm. meillä kotona asustelevalla Lempillä, on temperamenttia sen verran, että näyttelyura ei ole oikein onnistunut, mutta omistajilta saamani palautteen mukaan kaikki kasvattini ovat kotonaan ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä kissoja. Kotielämä on kuitenkin tärkein asia ja näyttelyt mukava harrastus niille, jotka sen sietävät, enkä ole koskaan edellyttänyt uusilta omistajilta kissan viemistä näyttelyyn.

Tällä hetkellä meillä asuu vain kastraattirouvia, nuorin on 7-vuotias ja vanhin 16, joten jos kasvatusta haluaa jatkaa, uusi pentu on jossain vaiheessa hankittava. Onneksi omat kasvatit ovat jatkaneet sukua sen verran, että mielenkiintoisia pentueita syntyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aika näyttää, koska sopiva pikkuneiti löytää tiensä meille.

Lämpimät terveiset kaikille Casimirrin pentujen omistajille perheineen ja oikein hyvää joulua!

Tästä herrasta alkoi rotukissaharrastukseni. Kissa on Carabashin Magic Tattoo, stumppihäntäinen manx, joka on syntynyt 7.6.1985 ja muutti meille saman vuoden syksyllä. Justuksen isä oli aikansa kuuluisa näyttelyvoittaja Caesar, mutta Justus ei näyttelymenestystä saavuttanut liian pitkän stumppinsa vuoksi. Kuva Johan Lönnberg.
A-pentueen sininen stumppityttö Casimirrin Andina Mia muutaman viikon ikäisenä. Kuva Johan Lönnberg.
Casimirrin manxien sininen kantaemo Queen-of-Hearts, musta tyttärensä Hissu eli Casimirrin Amado Mio sekä D-pentueen pikkupojat, 14.5.1992 syntyneet Desperado ja Damian. Casimirrin Desperado oli pitkähäntäinen ja tuon ajan rekisteröintisääntöjen mukaan rekisteröitiin eurooppalaiseksi ja oli näin ensimmäinen Casimirri, joka kilpaili näyttelyssä eurooppalaisena saavuttaen tittelin CH.
Casimirrin Amado Mio eli Hissu 16-vuotiaana.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Mikä lopetus!

Lulu osallistui tänään näyttelyyn viimeistä kertaa. Päätin jo keväällä DSM-tittelin varmistuttua, että 2018 on Lulun viimeinen kisavuosi, mutta hyvin alkanut vuosi käytiin kuitenkin loppuun.

Tuomarijako oli tänään Rurokin näyttelyssä Vantaalla laadittu niin, että Ulrika Erikssonille oli laitettu arvosteltavaksi peräti yhdeksän kastraattinaarasta ja niiden joukossa Kissaliiton vuoden 2018 neljä parasta kastraattinaarasta. Aikamoisen epätoivoiselta siis etukäteen tehtävä vaikutti, vaikka yksi naaraista olikin jäänyt pois. Tuomari kuitenkin piti Lulusta kovasti, sanoi Lulua fantastiseksi ja ettei sitä uskoisi 12-vuotiaaksi. Tp-valinnassa tuomari pudotti kissoja pois yksi kerrallaan ja lopulta valinta oli burman, britin ja Lulun välillä ja niin kävi, että Lulu voitti ja meni paneeliin.

Paneelissa vastustaja oli Henry Hornellin ehdokkaana burmilla. Hornell ei ole koskaan erityisesti Lulusta pitänyt ja ajattelinkin, että parhaassa tapauksessa äänet menevät tasan. Lulu kuitenkin otti tilanteen omiin tassuihinsa, painautui Hornellin mahaa vasten ja katsoi tuomaria silmiin ja onnistui kaikesta päätellen hurmaamaan tuomarin niin, että yllättäen Lulu voitti molemmilla äänillä!

Lulun näyttelyura on ollut hieno, kastraattinaaraissa Lululla on 13 BIS-voittoa ja veteraaneissa 15. Nyt koittavat eläkepäivät eikä näyttelyilmettä tarvitse enää näyttää, vaan Lulu voi ottaa rennosti ja nauttia elämästä toivottavasti vielä pitkään.

Jatkossa on luvassa tätä...

..tätä...
...ja aivan erityisesti tätä!

Alman synttäreillä

Essun ensimmäinen pentue eli Casimirrin G täyttää tänään 9 vuotta, lämpimät onnittelut Almalle, Voitolle ja Gastonille!

Sain tänäkin vuonna kutsun Alman eli Casimirrin Gonerilin luo synttärijuhliin. Taas oli pöytä koreana ja päivänsankarikin tuli hetken harkittuaan tervehtimään ja esittelemään palloilutaitojaan. Harmi vain, että juhlat ovat niin pimeään vuodenaikaan, että kuvaaminen on haasteellista. Kuvat alla ovat kännykkäkuvia ja laadultaan heikkoja, onneksi kohde kuitenkin on kaunis!