Toiset joulukuiset synttärit

Casimirrin I-pentue täytti 4 vuotta viikko sitten. Joulunpyhien jälkeen kävin tervehtimässä Casimirrin poikia Ioria ja "veljeään" Fideliota, joka täytti elokuussa 10 vuotta. Komeat tabbypojat seurustelivat innokkaasti vieraan kanssa ja kamera oli tietysti mukana, keskitalven pimeä päivä vain ei oikein kuvaamista suosinut.

Onnea myös Iorin veljelle Isidorille!

Miehekkäälle Iorille on Tanskassa syntynyt todella kauniita lapsenlapsia.

Päivänsankari Ior eli Huli poseerasi innokkaasti eri paikoissa, valoa vain olisi kaivattu lisää.

Fidelio eli Vili vetäytyi ihanan pehmeään ja lämpimään petiinsä ikkunalaudalle.

Casimirrin kissala 30 vuotta

Tänään tulee 30 vuotta ensimmäisen Casimirrin pentueen syntymästä. Noviisina rekisteröity töpöhäntäinen manxnaaraani Siru (Queen-of-Hearts) synnytti ensimmäisen Casimirrin pennun, sinisen töpöhäntäisen tytön 25.12.1988 klo 6.15. Toisena syntyi musta pitkähäntäinen tyttö klo 6.35 ja kolmantena musta hännätön tyttö, joka nykyään olisi riser, klo 7.20. Hännätön tyttö, Hissu, jäi meille ja eli muutamaa kuukautta vaille 18-vuotiaaksi ja kun Hissusta aika jätti, ensimmäinen Casimirrin eurooppalaispentue oli lähes 2 kuukauden ikäinen.

Vuosia on kulunut paljon, mutta pentueita on syntynyt vain yhdeksän. En ole koskaan sijoittanut naaraita, vaan kaikki pentueet ovat syntyneet ja kasvaneet kotonani, ja siksi pentuemäärä on jäänyt pieneksi. Yksi manxpentueista kuoli heti synnyttyään ja näin pentuja on saatettu maailmalle kahdeksasta pentueesta yhteensä 25 kpl. Manxeille ei koskaan kertynyt mainittavaa näyttelymenestystä, toki näyttelysysteemikin oli tuolloin erilainen. Eurooppalaispentuja on syntynyt 19 kpl, joista 12 on käynyt vähintäänkin kokeilemassa näyttelyitä. Titteleitä on kertynyt tälle porukalle mukavasti, Supreme-titteleitä on 5 kpl ja huippusaavutuksina yksi DVM ja yksi DSM.

Olen alusta asti pitänyt luonnetta ja terveyttä kasvatuksen tärkeimpinä asioina ja näitä kahta on vaikea edes laittaa tärkeysjärjestykseen. Muutamalla kasvatillani, mm. meillä kotona asustelevalla Lempillä, on temperamenttia sen verran, että näyttelyura ei ole oikein onnistunut, mutta omistajilta saamani palautteen mukaan kaikki kasvattini ovat kotonaan ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä kissoja. Kotielämä on kuitenkin tärkein asia ja näyttelyt mukava harrastus niille, jotka sen sietävät, enkä ole koskaan edellyttänyt uusilta omistajilta kissan viemistä näyttelyyn.

Tällä hetkellä meillä asuu vain kastraattirouvia, nuorin on 7-vuotias ja vanhin 16, joten jos kasvatusta haluaa jatkaa, uusi pentu on jossain vaiheessa hankittava. Onneksi omat kasvatit ovat jatkaneet sukua sen verran, että mielenkiintoisia pentueita syntyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aika näyttää, koska sopiva pikkuneiti löytää tiensä meille.

Lämpimät terveiset kaikille Casimirrin pentujen omistajille perheineen ja oikein hyvää joulua!

Tästä herrasta alkoi rotukissaharrastukseni. Kissa on Carabashin Magic Tattoo, stumppihäntäinen manx, joka on syntynyt 7.6.1985 ja muutti meille saman vuoden syksyllä. Justuksen isä oli aikansa kuuluisa näyttelyvoittaja Caesar, mutta Justus ei näyttelymenestystä saavuttanut liian pitkän stumppinsa vuoksi. Kuva Johan Lönnberg.

A-pentueen sininen stumppityttö Casimirrin Andina Mia muutaman viikon ikäisenä. Kuva Johan Lönnberg.

Casimirrin manxien sininen kantaemo Queen-of-Hearts, musta tyttärensä Hissu eli Casimirrin Amado Mio sekä D-pentueen pikkupojat, 14.5.1992 syntyneet Desperado ja Damian. Casimirrin Desperado oli pitkähäntäinen ja tuon ajan rekisteröintisääntöjen mukaan rekisteröitiin eurooppalaiseksi ja oli näin ensimmäinen Casimirri, joka kilpaili näyttelyssä eurooppalaisena saavuttaen tittelin CH.

Casimirrin Amado Mio eli Hissu 16-vuotiaana.

Mikä lopetus!

Lulu osallistui tänään näyttelyyn viimeistä kertaa. Päätin jo keväällä DSM-tittelin varmistuttua, että 2018 on Lulun viimeinen kisavuosi, mutta hyvin alkanut vuosi käytiin kuitenkin loppuun.

Tuomarijako oli tänään Rurokin näyttelyssä Vantaalla laadittu niin, että Ulrika Erikssonille oli laitettu arvosteltavaksi peräti yhdeksän kastraattinaarasta ja niiden joukossa Kissaliiton vuoden 2018 neljä parasta kastraattinaarasta. Aikamoisen epätoivoiselta siis etukäteen tehtävä vaikutti, vaikka yksi naaraista olikin jäänyt pois. Tuomari kuitenkin piti Lulusta kovasti, sanoi Lulua fantastiseksi ja ettei sitä uskoisi 12-vuotiaaksi. Tp-valinnassa tuomari pudotti kissoja pois yksi kerrallaan ja lopulta valinta oli burman, britin ja Lulun välillä ja niin kävi, että Lulu voitti ja meni paneeliin.

Paneelissa vastustaja oli Henry Hornellin ehdokkaana burmilla. Hornell ei ole koskaan erityisesti Lulusta pitänyt ja ajattelinkin, että parhaassa tapauksessa äänet menevät tasan. Lulu kuitenkin otti tilanteen omiin tassuihinsa, painautui Hornellin mahaa vasten ja katsoi tuomaria silmiin ja onnistui kaikesta päätellen hurmaamaan tuomarin niin, että yllättäen Lulu voitti molemmilla äänillä!

Lulun näyttelyura on ollut hieno, kastraattinaaraissa Lululla on 13 BIS-voittoa ja veteraaneissa 15. Nyt koittavat eläkepäivät eikä näyttelyilmettä tarvitse enää näyttää, vaan Lulu voi ottaa rennosti ja nauttia elämästä toivottavasti vielä pitkään.

Jatkossa on luvassa tätä...

..tätä...

...ja aivan erityisesti tätä!

Alman synttäreillä

Essun ensimmäinen pentue eli Casimirrin G täyttää tänään 9 vuotta, lämpimät onnittelut Almalle, Voitolle ja Gastonille!

Sain tänäkin vuonna kutsun Alman eli Casimirrin Gonerilin luo synttärijuhliin. Taas oli pöytä koreana ja päivänsankarikin tuli hetken harkittuaan tervehtimään ja esittelemään palloilutaitojaan. Harmi vain, että juhlat ovat niin pimeään vuodenaikaan, että kuvaaminen on haasteellista. Kuvat alla ovat kännykkäkuvia ja laadultaan heikkoja, onneksi kohde kuitenkin on kaunis!

Maailmannäyttelyssä

Viime viikonloppu meni Tampereella kissojen maailmannäyttelyssä. WW-näyttely järjestetään vuosittain lokakuun viimeisenä viikonloppuna jossain FIFe-maassa ja koska minulla on lokakuussa vuoden kiireisin aika töissä, en ole koskaan vielä päässyt osallistumaan. Edellisen kerran WW oli Suomessa 2002 ja kun joitakin vuosia sitten kuulin, että se tulee Suomeen 2018, ajattelin, että harmi kun Lulu on silloin jo 12-vuotias eikä enää näyttelykunnossa. Tämä vuosi on kuitenkin ollut Lulun näyttelyuran menestyksekkäin, BIS-voittoja on 2018 tullut 9 kpl, joista 4 kastraattinaaraissa ja 5 veteraaneissa, joten kyllä Lulu edelleen on näyttelykunnossa.

Aamulla luettelo kertoi meille osuneen tuomariksi Fabio Brambillan Italiasta. Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 1 500 kissaa ja kolmoskategoriassakin kissoja oli 380, joten kilpailu tulisi olemaan kovaa. Brambilla on arvostellut Lulun muutaman kerran, onpa sen kerran nominoinutkin, mutta tällä kertaa hänen paras kastraattinaaraansa 7 naaraan ryhmässä oli pitkäkarvainen kuriilien bobtail Latviasta.

Suomalaiskissoja oli näyttelyn 1 500 kissasta lähes 1 000, mutta voittoja Suomeen tuli vain 6 kpl eikä yhtään kolmoskategoriassa. Kolmosen 16 eri rodun edustajia oli paneelissa vain muutamasta rodusta. Paneelissa oli 1 ocicat, 1 korat, 1 kuriilien bobtail, 1 eurooppalainen, 1 egyptin mau, 2 bengalia ja peräti 14 burmaa ja 15 lyhytkarvaista brittiä. Kuudesta voittajasta 3 oli burmia ja 3 brittejä, joten kovasti ei muille roduille kerrottavaa jäänyt.

Ilokseni tapasin näyttelyssä Lulun moninkertaisen kilpakumppanin Ruotsista, SW SP SC S*Pymans Maj-Britt DVM DSM (BSH ns 11) oli omistajineen paikalla. Maj-Britt on jo 13-vuotias, mutta voitti ensin nuorempansa 10 hopeabritin ryhmässä ja oli värin paras ja myöhemmin myös tuomarin paras ja edusti näin rotuaan paneelissa.

Lululla oli sunnuntaina vapaapäivä, koska voittajanäyttelyssä loppukilpailu on sunnuntaina ja muilla kuin nominoiduilla kissoilla ei ole enää ohjelmaa. Kävin iltapäivällä hakemassa Lulun häkistään ja menimme SER-FER:n rotupöytään ostoksille. Lulu sai valita mitä halusi ja näytin tytölle virkattua lelua, minttulelua, huovutettua palloa ja uutta pesää (jonka palvelusväki olisi halunnut, vaikka nykyäänkin  pesiä on enemmän kuin kissoja), mutta mikään ei oikein kiinnostanut ennen kuin nostin esiin ruohopurkin ja siitä Lulu innostui haukkaamaan, joten se ostettiin.

Lulun ja Fabio Brambillan tuijotuskilpailu käynnissä tp-valinnassa. Lulu näyttää katsovan tuomaria, mikä ei ole ihan tavallista. Kuva Pekka Savolainen.

Toinenkin kuvaaja oli paikalla samassa tilanteessa. Palveluskunta taustalla on paljon lumoutuneempi pikku päähenkilöstä kuin tuomari. Kuva Pauli Araneva.

SW SP SC S*Pymans Maj-Britt DVM DSM (BSH ns11) oli värin paras silver tipped britti ja tuomarin paras kastraattinaaras. Kännykkäkuva ei valitettavasti ole ihan terävä eikä tee oikeutta kissan kauniille silmille.

Maailmanvoittajan palkinnot olivat näytillä lavan reunalla ennen paneelin alkua.

Pieni ruskea huippumalli

Tänään kuvattiin kissoja, ensin ystäväni luona ja sitten meillä. Olimme saaneet käyttöömme kunnon valot ja taustakankaitakin saatiin viritettyä paikoilleen paremmin kuin heinäkuussa.

Lempi oli varsinainen linssilude, poseerasi väsymättä eri asennoissa ja koko ajan hyväntuulisena. Malli aloitti työt niin sukkelasti, että en ehtinyt siirtää taustakangasta peittämään taustaa kunnolla.

Joulukorttia yritettiin kuvata ja Lempi teki parhaansa.

.

Itseensä hyvin tyytyväinen pikkutonttu.

Lempiä oli todella helppo kuvata eikä rouvalla ollut mitään kiirettä pois pöydältä.

Lulua ei tällä kertaa poseeraaminen oikein kiinnostanut. Lulun äiti ja Lempin mummo Silmu pistäytyi pöydällä, kun avustajan heiluttelema huisku alkoi kiinnostaa.

Näin suloisia pikkumalleja löytyi ystäväni Merjan kotoa, vajaan kolmen viikon ikäiset Pinkkitassun P-pennut.

Terveiset hiekkalaatikosta

Hiekkalaatikosta löytyi tänä aamuna tällaiset terveiset. Ilmeisesti palvelun taso on tyydyttävä.

Muotokuva

Lulu on hyvin kaunis rouva, mutta halutessaan saa väännettyä naamansa uskomattoman nyrpeään kurttuun. Studiokuvauksessa on käyty matkan varrella muutaman kerran, mutta luovutin kun totesin, että jännittävissä tilanteissa kulmat menee rouvalla kurttuun ja vaikka teknisesti kuvat olisivat onnistuneita, niitä ei voi käyttää, koska malli ei näytä lainkaan itseltään.

Surokin näyttelyyn heinäkuun puolivälissä oli tulossa kuvaamaan Valokuvaamo Luova, uusi tuttavuus, ja koska olin ilmoittanut Lulun sunnuntaille, joka yleensä on hieman rauhallisempi päivä, päätin satsata kuvauksen yritykseen. Pakkasin näyttelykassiin Lulun Uppsalasta ostetun lempilelun ja purkillisen kammottavan hajuista kuivattua kalaa, jota Lulu rakastaa. Kävin etukäteen katsomassa pukuhuoneeseen pystytetyn studion ja kysymässä kuvaajan aikatauluja ja kuvauksen hintaa. Koska paneelipaikkaa ei tullut, otin arvostelujen jälkeen Lulun kainaloon ja läksimme kohti pukuhuonetta.

Lulu on siinä mielessä helppo kuvattava, että se pysyy paikallaan ja lähes siinä asennossa, johon sen asettaa, ja tätä kuvaajakin hämmästeli. Nostin kissan pöydälle, silitin turkin suoraksi ja aloin heiluttaa huiskua. Jännässä tilanteessa huisku kiinnosti Lulua, mutta ei tarpeeksi, joten kaivoin järeämmät aseet esiin. Kalapurkki oli pakattu muovipussiin, koska se tosiaan haisee aivan kammottavalle. Kun otin purkin pussista, Lulun huomio kiinnittyi siihen heti. Kova työ olikin sitten saada kissa katsomaan oikeaan suuntaan ilman että peppu nousee pöydästä ja vielä niin, että ilme näyttää rennolta. Välillä katsoimme ruudulta jo otettuja kuvia ja kun hyvää ei vielä ollut saatu, kuvausta jatkettiin. Onneksi ruuhkaa ei ollut, kukaan ei aukonut ovea eikä katkaissut Lulun keskittymistä. Lopulta saimme hyvän kuvan haluttomasta poseeraajasta, mikä on ihme. Ilme ei edelleenkään ole yhtä rento ja avoin kuin kotona kuvatessa, mutta riittävän hyvä. Kuvaaja oli miellyttävä ja rauhallinen, hän ei hätäillyt eikä hoputtanut, vaan kuvasi, kunnes hyvä kuva saatiin. Hintakaan ei päätä huimannut, joten voin suositella Luovaa.

Tässä siis muotokuva kauniista tytöstäni, SP SC Casimirrin Eulalia DSM, ruskeatabby eurooppalainen muutamaa päivää vaille 12-vuotiaana.

Valokuvausta

Eilen sain kyydin kokouksesta kotiin ja kutsuin kyydittäjän jäätelölle. Koska kamera oli mukana, kuvaamiseksihan se meni. Pikavauhtia viritettiin (ryppyinen) kangas taustalle vähän peittämään kirjoja ja palvelusväki yritti saada malleja houkuteltua sen eteen milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Loitsu kävi reippaasti haistelemassa kuvaajan tavarat, mutta ei tullut kameran eteen. Ihania kuvia kuitenkin saatiin, ne on kaikki ottanut Merja Lainio.

Lulua kiinnosti lempilelua enemmän kuivattu kala, sama, jonka voimalla hampaat pestään.

Silmua taas ei ruoka kiinnosta, mutta lelu sai kyytiä.

Kuvaajaan päin saisi mielellään katsoa...

Hitaasti mutta varmasti

Lopulta rintamasuunta on suurin piirtein oikein...

...ja silloin nousee pylly lattiasta, kun palkka houkuttaa liikaa.

Lulu poseeraa ja Lempi puskee kuvaajaa.

Vuoronvaihto, Lempikin haluaa päästä kuvaan (eli saada herkkuja).

Mitäs siinä on?

Joo, kelpaa.

Anna jo!

Onnistuihan se poseerauskin Lempiltä.

Hyvä maku suussa!

Eipä hullumpaa tää kotikuvaus.

Lulun päivä

Casimirrin E-pentue täyttää tänään 12 vuotta, uskomatonta! Aika on mennyt kuin siivillä ihan parhaassa seurassa. Perinteisesti kakkuna on katkarapuja.

Terveiset ja onnittelut myös Lulun siskolle Stinalle ja veljelle Eikalle!

Päivänsankari pötköllään

Meidän Loitsu täyttää tänään 16 vuotta! Kevät oli rankka, kun munuaisten vajaatoiminta on edennyt ja muutama pissatulehdus käytiin läpi. Meillä on kuitenkin ihana eläinlääkäri, Evidensia Felinan Teija Viita-aho, joka on ottanut Loitsun ylimääräisenä kiireiseen päiväänsä, kun tilanne on ollut päällä. Pöpöt on hoidettu pois ja nyt Loitsu voi hyvin, on touhukas ja reipas ja ruoka maistuu.

Tänään on hirmuisen kuuma päivä ja kissaväki on pitkin pituuttaan kuka missäkin. Palvelusväki istuu sisällä tuulettimen äärellä, mutta varjoisa parveke on vetänyt tyttöjä puoleensa aamupäivällä ja vaikka parveke iltapäivällä on muille liian kuuma, päivänsankari näyttää parhaillaan makailevan aurinkoa ottamassa parvekeen lattialla. Pian on aika nauttia perinteistä synttäriherkkua, katkarapuja. Paljon onnea Loitsulle!

Aikaisemmin iltapäivällä Loitsu nautti auringosta avoimen ja verkotetun parvekelasin kohdalla.

Hipelöintiä

Loitsu kävi tänään kissaklinikalla pissalla, kun kotona ei oikein meinannut onnistua. Näyte otettiin ja lähti viljelyyn, perästä kuuluu. Loitsu sai kipulääkettä ja kotimatkalla ei taas harmittanut mikään.

Pysäköin kärryt, joiden ylemällä tasolla oli Loitsun boksi, metrossa käytävälle jarru päällä ja istuin itse viereen. Vaunu oli aika täynnä ja jossain vaiheessa huomasin, että pitkä ja komea nuori mies, vähän kantasuomalaista tummemman oloinen, katseli Loitsua seistessään lähellä. Noissa tilanteissa aina valpastun, koska osa ihmisistä ei välttämättä pidä kissoista. Hetkeä myöhemmin mies oli vaunun edelleen täyttyessä siirtynyt aivan kärryjen viereen ja hän ojensi kätensä ja varovasti vaivihkaa pikkusormellaan silitti Loitsun tassua. Loitsu olisi normaalisti väistänyt, mutta opioideissa makaili boksissaan kuin Euroopan omistaja ja salli vieraan ihmisen lähentelyn. Joskus on niin mukavaa yllättyä iloisesti.

Kiltin tytön protesti

Lulu halusi mennä päikkäreille suosikkipaikkaansa parvekkeen kiipeilytelineeseen, mutta Loitsu oli jo siellä. Lulu tuli sisään ja tuohtuneena selitti asiaa, komensi selvästi minua ajamaan Loitsun pois. Kun näin ei tapahtunut, Lulu asettui makuulle ristikkolehteni päälle, joten kun hän ei saanut haluamaansa, en saanut minäkään. Korvien asento kertoo potutuksen määrän. Nyt on harmitus laantunut, Loitsu tuli sisälle ja Lulu nukkuu parhaillaan suosikkipaikallaan.

Aivojumppaa

Tänään on ihana vapaapäivä, pitkän viikonlopun ensimmäinen. Nukuimme aamulla pitkään ja herättyä ei ollut kiire minnekään. Muutaman kotiaskareen jälkeen oli hyvä hetki kaivaa aivojumppavälineet esiin pitkästä aikaa.

Essu oli ylivoimaisen nokkela oppimaan temppuja ja teki niitä innokkaasti. Lyhyellä harjoittelulla Essu oppi mm. istumaan ja antamaan tassua, koskettamaan tassulla, hyppäämään pyydettyyn paikkaan ja menemään kuljetusboksiin. Oppimista auttoi pikkumustan äly ja ahneus ja kun palkka oli oikea, Essu opetteli kiihkeän innokkaasti uusia asioita.

Lempi on myös älykäs, mutta analyyttisempi kuin Essu ja miettii tarkkaan, mitä kannattaa tehdä. Välillä tuntuu myös, että Lempi ennen temppua vilkaisee minua kuin ajatellen, että tehdään nyt, kun palvelusväki tulee siitä niin iloiseksi. Lempi ei myöskään ole yhtä ahne kuin äitinsä.

Lulu on ihana ja viisas kissa, mutta ei erityisen älykäs tai nokkela. Lulu on oppinut koskettamaan nenällä kosketuskeppiä, mutta mitään muuta hänen ei mielestään tarvitse osata, riittää kun on kaunis. Kun otan kosketuskepin esiin, Lulu koskettaa sitä nenällään eikä millään ymmärrä (tai halua ymmärtää), että koskettaa voisi myös tassulla. Palkkaa pitää myös tulla, muuten kiinnostus lopahtaa.

Loitsu tarkkailee temppuilua kauempaa ja Silmua ei voisi vähempää kiinnostaa moinen pelleily.

Tänään siis kosketeltiin taas nenällä ja vaikka Lempi kerran kosketti myös tassulla, se ei enää onnistunut uudestaan. Ihan on ikävä niitä aikoja, kun oppilas puhkui intoa ja teki kaikkea mahdollista kokeillessaan mistä palkitaan.

Lempi miettii, että nyt on palvelusväki taas tyytyväinen, kun on vähän temppuiltu.

Uppsalasta ostettu huisku on edelleen Lulusta paras lelu.