lauantai 20. heinäkuuta 2019

Pieniä Lumihelmiä

Eilen läksimme neljän naisen voimin päiväretkelle Turkuun katsomaan kahta eurooppalaispentuetta. Suloisia olivat ensimmäisetkin pennut, mutta toinen pentue, Lumihelmen K, kiinnosti minua erityisesti, koska pentujen emon emon emon isä on CH Casimirrin Ganador eli Voitto.

Pentujen emo on hopeatabby IC Lumihelmen Ilopilleri ja isä hopeatäplikäs CH Katinhännän Kapteeni Koivu. Isän tiedettiin kantavan tabbykuviota ja neljästä pennusta kaksi onkin tabbyja.

Pennut rivissä, osa syö ja osa nukkuu. Emon päätä lähinnä on hopeatabbypoika, sen vieressä ruskeatabbypoika, sitten hopeatiikeripoika ja viimeisenä hopeatäplikäs tyttö.
Tabbypojilla on todella hienot kuviot ja aivan upeat selkäraidat.


Tyttö on vaalea hopea ja täpliä riittää.
Näillä juostaan vielä lujaa...
Taas tankataan. Tässä näkyy hyvin ruskean ja hopean väriero.
Kun on syöty masut täyteen, onkin jo taas aika nukkua. Pienet pennut eivät kovasti temmellä, vaan aika kuluu syödessä ja nukkuessa.
Loppuun vielä Anne Pajalan ihana kuva Voitosta, joka voi olla ylpeä jälkikasvustaan.
Kiitos Lumihelmen kasvattajalle tilaisuudesta vierailla pentujen luona!

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Onnea Lulu!


Lulu täyttää tänään 13 vuotta, onnea rakas tyttöseni! Syntymäpäivää on vietetty normaalista poikkeavalla tavalla, koska katkarapuja ei ole tarjoiltu. Silmu on joutunut eliminaatiodieetille ja koska Silmu ei saa syödä katkarapuja, muutkaan eivät solidaarisuuden vuoksi niitä saa.

Silmun dieetin takia kaikille kissoille on otettu käyttöön mikrosirulla toimivat ruokinta-automaatit. Lulu ja Lempi oppivat automaatin käytön heti, mutta Silmu ei suostunut edes kokeilemaan, istui vain automaatin vieressä ja odotti kädestä tarjoilua. Viime viikolla tulin iltapäivällä kotiin ja yllättäen kuulin automaatin luukun sulkeutuvan keittiössä ja kun kurkkasin ovelta, Silmu istui automaattinsa vieressä viattoman näköisenä. Ketku mummeli oli passuuttanut itseään ja käytti automaattia vain, kun minä en ollut näkemässä. Pääasia kuitenkin, että ruokailu sujuu, mummo kun on aina ollut laihanlainen ja huono syömään.

Syntymäpäivän iltaa, kuten kaikkia muitakin iltoja, vietetään meillä sylikkäin.

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Aamutoimia

Aamutoimiin menee meillä aikaa. Hammaspesut ottavat aikaa, mutta onneksi tytöt tulevat useimmiten itse kylppäriin odottamaan vuoroaan. Kaikilla kolmella on omat juttunsa aamuisin ja jokaisen tahtoa kuunnellaan. Kaikki seuraavat kuvat on otettu kännykällä.



Lempi on nuorin ja helpoin, tytölle tulee vain hammaspesu. Yleensä Lempi kehrää, kun hampaita pestään, joten homma on paitsi helppoa, myös mieluista. Osaltaan motivaatiota lisää palkaksi saatava pala kuivattua kalaa.

Lempi istuu usein pyykkikorin kannella odottamassa hammaspesua. Yleensä tyttö ei jaksa kauan istua paikallaan, vaan lähtee kiertelemään kylppäriä ja pudottelee kehräten kaiken liikkeelle lähtevän tavaran lattialle eli paras on kiirehtiä.


Lulu odottaa vuoroaan pyykkikorin kannella, jos ei ehdi vessapöntön kannelle ennen kuin palvelusväki varaa sen omaan käyttöönsä. Hammaspesun lisäksi Lulu ottaa nivelten hyvinvointiin vaikuttavaa lisäravinnetta. Molemmat hommat sujuvat todella helposti ja myös Lulun palkka on kuivattu kala.
Tässä on Lulu valmiusasemissa, ensin otetaan puolikas tabletti ja sen jälkeen pestään hampaat. Lulu on hyvin konservatiivinen rouva ja asiat täytyy joka aamu tehdä samalla tavalla ja aamutoimia ei voi hoitaa muualla kuin vessapöntön kannella. Lulu osaa hienosti nostaa huulta edestä kun hammasharja lähestyy ja myös vaatia palkkaa heti kun hampaat on pesty.

Silmu kävi toukokuussa eläinlääkärissä perinpohjaisessa terveystarkastuksessa, onhan ikää jo 14 vuotta. Kaikki muu oli viitearvoissa paitsi B12, joka oli alle viitearvon. Eläinlääkärin ohjeen mukaan Silmu ottaa nyt kaksi kuukautta B12-vitamiinia kerran päivässä. Kuulostaa helpolta, mutta voi veljet, mikä taistelu meillä alkuun käytiin! Silmu on hyvin tarkka siitä mitä hänelle tehdään ja suun kautta on perinteisesti mennyt vain nestemäisiä tuotteita. Silmu syö todella vähän ja valikoivasti, joten ruuan seassa vitamiini ei mene.

Vitamiini on pienen pieni muru ja yritin aluksi antaa sen Silmulle sormella suuhun. Silmun pää pyörii kuin Manaaja-elokuvan tytöllä, ja jos pään saa pidettyä paikallaan, tassut tulevat avuksi. Lopulta luovutin ja kaivoin esiin pilleripyssyn. Jostain syystä Silmulla ei ole mitään sitä vastaan, että muovinen putki viedään suuhun, sormet vain eivät käyneet alkuunkaan samaan hommaan. Nyt vitamiini menee ongelmitta, Silmu tulee itse kylppäriin odottamaan vuoroaan ja palkaksi Silmu saa sylittelyä, mikä on rouvalle paras palkka.

Elämää helpottava pilleripyssy.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Valinnanvaraa

Lempin valinta eilen

Valinnanvaraa riittää...
Meillä on kolme kissaa ja nopeasti laskien 9 kissanpetiä, joten jokaiselle riittää varmasti mieluinen. Minulle pitäisi antaa porttikielto näitä ihanuuksia myyvän Suomen Eurooppalaiskissarenkaan rotupöytään, koska en selvästikään osaa hillitä itseäni. Viimeksi WW-näyttelyssä Tampereella yritin tarjota Lululle uutta kaunista petiä, mutta Lulu fiksuna tyttönä valitsi sen sijaan pöydästä purkillisen ruohoa.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Sensei ja lakkiaiset

Lempin veljen Sensein (SC Casimirrin Henley EUR n 24) nuori isäntä Onni pääsi ylioppilaaksi ja ilokseni sain kutsun juhliin. Päivänsankari oli pitkä ja komea ja tunnelma juhlissa mitä mukavin. Omalta osaltaan tunnelmaa loi Sensei olemalla rennosti mukana. Päivänsankarille laulettiin ja laulun aikana Sensei pötkötteli pitkin pituuttaan olohuoneen pöydällä ja siirtyi siitä Onnin sedän syliin. Hänessä tuntuukin olevan kissakuiskaajan vikaa, koska Sensei viihtyi hänen sylissään pitkät ajat, välillä toki käveli ympäriinsä ja tervehti isännän ottein muitakin vieraita. Aivan harvinaislaatuisen rento ja rauhallinen kollipoika ja sellainen Sensei oli jo näyttelyurallaan.

Paljon onnea vielä uudelle ylioppilaalle!

Kissakuiskaajan käsittelyssä voi rentoutua kesken juhlien.


Sensei valitsi päivän parhaan sylipaikan.

Välillä piti hoitaa isännän velvollisuuksia ja ottaa uusia vieraita vastaan.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

On siis kevät

Vai jäikö kevät väliin ja ollaan jo kesässä? Ainakin tänään on ollut lämmintä kuin kesällä ja puiden lehdet ovat aukeamassa. Lämpimän päivän kunniaksi avasin parvekelasin ja kissat olivat mielissään.



Silmua ei kiinnostanut avattu lasi, kun parvekkeen oven eteen paistoi aurinko ihanan lämpimästi.

Lempi meni reippaasti aurinkoon verkko-oven eteen, mutta sitten huomion vei jokin muu...

Hain kesäkengät vintistä ja toin samalla kärryt alas ensi viikkoa varten. Lempi miettii, kenen vuoro on lähteä ajelulle.
Lulu jäi yhtä askelmaa liian alas voidakseen ottaa aurinkoa verkko-oven edessä.

Sitten kun matto parvekkeen oven edessä vapautui Silmulta, Lulu kävi siihen ottamaan aurinkoa.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Pesupäivä

Kevät on tehnyt tepposet tyttöjen turkeille, karvaa lähtee valtavasti. Silmulla on erilainen turkinlaatu eikä karvanlähtöä juurikaan ole, mutta Lulu ja Lempi kuorruttavat reippaasti karvalla kotiamme. Aikaisemmin pesin Lulun näyttelyyn, mutta nyt eläkkeellä Lulu on pesty viimeksi neljä kuukautta sitten. Tänään sitten kannoin tarvekalut kylppäriin ja nostin Lulun sisään. Lulu ei ollut erityisen innoissaan asiasta, mutta kiltti tyttö kun on, ei protestoinut muuten kuin laulelemalla suihkulaulua tapansa mukaan.

Pyyhekuivauksen jälkeen päästin Lulun kylppäristä ja tarkoitus oli käydä suihkussa itsekin. Lempi oli kuitenkin Lulun pesun ajan koputellut suljetulle kylppärin ovelle ja Lulun mennessä ulos Lempi tuli sisään. No mikäs siinä, ovi kiinni ja Lempikin pääsi pesulle. Lempin olen pessyt aikaisemmin vain kerran ja se meni todella hyvin. Lempin turkki on tolkuttoman paksu ja karvaa lähtee niin paljon kuin jaksaa kammata.

Lempi yllätti taas ja kehräsi koko pesun ajan, välillä toki päästi muutaman säkeen suihkulaulua kimeällä äänellään. Molemmista tytöistä irtosi pesussa melkein kourallinen karvaa ja kampaamalla pesun jälkeen toinen mokoma. Nyt tytöt kiiltävät hienosti eikä irtokarvaa toivottavasti huomisen imuroinnin jälkeen enää pöllyä pilvinä.


Lulu kuivaili turkkiaan rahilla olohuoneessa.

On tässä vielä työmaata...
Lempi jäi kuivattelemaan eteiseen.
Johan tässä kieli nyrjähtää!

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kössillä kylässä

Eilen kävin kylässä Casimirrin Harleyn eli Kössin luona. Kössi on Lempin veli ja hyvin paljon siskonsa näköinen. Kössin kissakaveri Katinhännän Aino Sibelius eli Assi synnytti Katinhännän pentueen reilut kolme viikkoa sitten ja muutos normaaliin päiväjärjestykseen on aiheuttanut Kössissä hieman pahaa mieltä. Nyt poika sai oman vieraan ja omia tuliaisia eivätkä ihanat pennut vieneet kaikkea huomiota.
Kössi sai tuliaisiksi samanlaisen huiskan kuin Lulu ja hyvin kelpasi.

Toinen tuliainen oli kissanminttubanaani.

Essun toisen pentueen kissat on helppo tunnistaa sisaruksiksi.

Kun Kössi poistui keittiöön, Assi pääsi leikkimään.

Komea Kössi
 No olihan siellä pentujakin, joiden isoisä on Casimirrin Henley:

Ihanan lämpimän värinen pieni ruskeatiikerityttö.

Toinen ruskeatiikerityttö, jolla on hienot raidat ja komea kontrasti.

Sinitiikerisisarukset, poika ja tyttö, lähinnä vetelivät sikeitä vierailumme ajan.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Lempin päivä

Lempi täyttää tänään 8 vuotta, onnea! Syntymäpäivää vietettiin tänään vähän normaalista poikkeavalla tavalla, koska mummu (minun äitini) on meillä. Eilen vieraspetiä pedattaessa Lempi auttoi aivan uupumatta niin, että petaajat saivat aivan uupumukseen asti nostaa tyttöä pois petarin alta ja lakanan alta ja pussilakanan sisältä... Aamulla sitten taas mummu ihanasti leikitti tyttöjä ja illalla teatterista palattuamme mummu sai tarjoilla tytöille perinteiset synttäriherkut - katkarapuja. Kaikki osapuolet vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Lämpimät onnittelut myös Lempin sisaruksille meiltä kaikilta.

Päivänsankari poseerasi synttärikuvissaan parvekkeella.



perjantai 29. maaliskuuta 2019

Sylityttö Viivi

Sain ihania kuvia Viivin eli PR Casimirrin Fuurian kotiväeltä. Viivi on aina ollut naisen kissa, mutta nykyään nuoren isännän Aleksin syli on alkanut kelvata tytölle mainiosti. Aleksi on nuori kissakuiskaaja, joka sai meillä ensi kerran kyläillessään jopa pidättyväisen Loitsun leikkimään kanssaan, joten ei ihme, että Viivikin Aleksista tykkää.


Viivi on hyvin paljon mummonsa Silmun näköinen.

Tässä vielä kuva yli kymmenen vuoden takaa. Silmu-mummo sekosi ensimmäisistä lapsenlapsistaan täysin ja hoitaa tässä onnellisena Lulun kolmeviikkoisia pentuja. Viivi nukkuu mummon niskan takana. 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Onnea iskä!

Lulun isä SP EC Finnvedens Tokai DSM täyttää tänään 17 vuotta. Tokai asustaa Etelä-Ruotsissa ja viettää eläkepäiviään kissakaverinsa Morganin kanssa. Tokaita onnittelevat puoliso Silmu, tytär Lulu ja tyttärentytär Lempi sekä koko muu suku Suomessa.

Tokain näyttelyura oli vertaansa vailla. Kaikkiaan Tokai nominoitiin 130 kertaa ja näistä se oli BIS-uros tai -kastraattiuros 63 kertaa ja lisäksi BOB (Best of the Best) 3 kertaa. Lisäksi Tokai oli 31 kertaa BIS-seniori ja 43 kertaa BIS-veteraani. Suomessa kaikki 7 vuotta täyttäneet kissat kilpailevat veteraaniluokassa, mutta Ruotsissa 7-10-vuotiaat kissat kilpailevat seniori- ja 10 täyttäneet veteraaniluokassa.

Lulu ja Tokai Järvan näyttelyssä 2014.


Lulu on aina ollut isänsä näköinen tyttö, mutta varsinkin nyt vanhemmiten yhdennäköisyys on niin suuri, että hämmästelemme sitä Tokain kotiväen kanssa aina kun kuvia vaihdamme.

Alla on linkki Tokain omalle sivulle ja siellä on hienoja kuvia legendaarisesta kissasta.

http://tokai.se/index.html


sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Seitsemäs titteli


Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kokouksessa palkittiin eilen vuoden 2018 parhaat eurooppalaiset. Lulu oli paras kastraattinaaras 2018 ja tämä oli Lulun seitsemäs vuoden eurooppalainen -titteli!


Olen rotuyhdistyksessämme palkintosihteeri ja kun yhdistys tilasi uusia pokaaleita, paketti tuli meille. Pokaalit oli pakattu pahvilaatikkoon ja pehmustettu paperilla ja pakkauspaperi on niin suosittua, että mytätyt paperit näyttävät jäävän osaksi sisustusta ainakin vähäksi aikaa.


Lulusta pakkauspaperi on oivallinen keksintö.


Lempin vuoro. Myös Silmu on käynyt papereissa mylläämässä, mutta kamera ei juuri sattunut olemaan käsillä.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Reissutyttö Lempi

Lempillä on ollut sitkeä akne leuassaan. Yksi antibioottikuuri jo syötiin ja leuka näytti siistiltä, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin ongelma palasi. Nyt on syöty toinen, pidempi kuuri toista antibioottia ja kuuri loppui tänä aamuna. Leuka näyttää taas siistiltä, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Ostin äidilleni joululahjaksi lipun Mikkelin teatteriin ja saman tien jo ennen joulua myös hotellihuoneen meille Scandic Mikkelistä ja junaliput itselleni. Esityspäivä oli viime lauantai ja kysessä oli vierailu, joten lippujen vaihto ei ollut mahdollista. Lempillä oli lääkekuuri kesken ja antibiootti piti ottaa kahdesti päivässä ja sen lisäksi vielä maitohappobakteeri eri aikaan antibiootin kanssa. Pähkäilin ongelmaa, koska en halunnut kuormittaa kissanhoitajaa lääkityksen antamisella ja paras vaihtoehto oli ottaa Lempi reissuun mukaan.

Soitin ensin hotelliin ja kysyin, voiko kissan ottaa mukaan. Ystävällinen respa sanoi, että onnistuu ja siirsi varauksemme lemmikkihuoneeseen. Kysyin myös, olisiko huone mahdollista saada kissan takia jo ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa klo 15 ja minulle luvattiin, että ensimmäinen vapautuva huone annetaan meille. Lemmikkimaksun sai hoitaa hotellissa.

Seuraavaksi läksin rautatieasemalle vaihtamaan junan paikkaa lemmikkivaunuun. Vähän jännitti, tulkitaanko paikanvaihto lipunvaihdoksi, jolloin olisin saattanut joutua maksamaan lemmikkilipun lisäksi lipun vaihdon ja hinnan erotuksen aiemmin ostetun säästölipun ja päivän hinnan välillä. Ystävällinen lipunmyyjä kuitenkin vaihtoi paikkalipun lemmikkivaunuun ja veloitti ainoastaan Lempin matkasta 5 € / suunta.

Lauantaiaamuna sitten lähdettiin matkaan, Lempin boksi kärryjen ylätasolla ja matkalaukku alatasolla. Lempi on ollut kotityttönä viimeisen näyttelynsä jälkeen ainoana poikkeuksena häiden vietto Freddien luona, mutta se matka oli lyhyt ja vierailu nopea. Viimeinen näyttely oli Tukholmassa 2012, joten vähän jännitti, miten hotelliyöpyminen ja yksin huoneessa oleminen porukassa ikänsä eläneeltä tytöltä sujuu.

Matka meni mukavasti, vaikkakin talvikeleistä johtuen puolisen tuntia myöhässä. Olimme hotellissa jo ennen puoltapäivää ja saimme huoneen heti, joten Lempin ei tarvinnut odotella boksissa huoneen vapautumista. Huoneessa Lempi oli heti kuin kotonaan, tutki paikat häntä pystyssä ja asettui sitten sängylle pötköttelemään. Kun kävimme shoppailemassa ja syömässä ja myöhemmin vielä teatterissa, Lempi oli huoneessa aivan rauhallisesti. Lempi söi ja joi, käytti hiekkalaatikkoa ja kehräsi jotakuinkin taukoamatta koko vuorokauden, jonka hotellissa vietti. Niin pian kuin  kumpi tahansa meistä edes vilkaisi tyttöön päin, se kellahti kyljelleen ja kehrätä päristi kovaan ääneen. Lempi todella otti kaiken irti lomastaan ja nautti suuresti kahden ihmisen jakamattomasta huomiosta.

Kotimatka sujui yhtä mukavasti hurjasta lumimyräkästä huolimatta. Kouvolaan asti juna kulki aikataulussa, mutta siellä jäätävä tihku teki tepposet, veturin tuulilasinlämmitin oli epäkunnossa ja tuulilasi jäätyi niin, että kuljettaja ei nähnyt kunnolla ulos, joten kerran pysähdyttiin tuulilasia putsaamaan ja koko matka edettiin alhaista nopeutta. Kotimatkakin oli lopulta puoli tuntia myöhässä. Paluumatkalla lemmikkivaunu oli täydempi ja muutama iso koira huomasi Lempin ja tuli häntä heiluen katsomaan lähempää. Lempi ei ole koiria tavannut, mutta reippaasti katsoi koiria boksin oviverkon läpi eikä lainkaan yrittänyt piiloutua. Lempi oli aivan ihanteellinen matkatyttö, harmi vaan, että pää ei kestä näyttelyitä.


Suurimman osan ajasta Lempi vietti tässä asennossa.

Pyyhe oli tarkoitettu tuolin suojaksi, mutta paremmin se palveli Lempiä peittona.