Mikä lopetus!

Lulu osallistui tänään näyttelyyn viimeistä kertaa. Päätin jo keväällä DSM-tittelin varmistuttua, että 2018 on Lulun viimeinen kisavuosi, mutta hyvin alkanut vuosi käytiin kuitenkin loppuun.

Tuomarijako oli tänään Rurokin näyttelyssä Vantaalla laadittu niin, että Ulrika Erikssonille oli laitettu arvosteltavaksi peräti yhdeksän kastraattinaarasta ja niiden joukossa Kissaliiton vuoden 2018 neljä parasta kastraattinaarasta. Aikamoisen epätoivoiselta siis etukäteen tehtävä vaikutti, vaikka yksi naaraista olikin jäänyt pois. Tuomari kuitenkin piti Lulusta kovasti, sanoi Lulua fantastiseksi ja ettei sitä uskoisi 12-vuotiaaksi. Tp-valinnassa tuomari pudotti kissoja pois yksi kerrallaan ja lopulta valinta oli burman, britin ja Lulun välillä ja niin kävi, että Lulu voitti ja meni paneeliin.

Paneelissa vastustaja oli Henry Hornellin ehdokkaana burmilla. Hornell ei ole koskaan erityisesti Lulusta pitänyt ja ajattelinkin, että parhaassa tapauksessa äänet menevät tasan. Lulu kuitenkin otti tilanteen omiin tassuihinsa, painautui Hornellin mahaa vasten ja katsoi tuomaria silmiin ja onnistui kaikesta päätellen hurmaamaan tuomarin niin, että yllättäen Lulu voitti molemmilla äänillä!

Lulun näyttelyura on ollut hieno, kastraattinaaraissa Lululla on 13 BIS-voittoa ja veteraaneissa 15. Nyt koittavat eläkepäivät eikä näyttelyilmettä tarvitse enää näyttää, vaan Lulu voi ottaa rennosti ja nauttia elämästä toivottavasti vielä pitkään.

Jatkossa on luvassa tätä...

..tätä...

...ja aivan erityisesti tätä!