Vuosia on kulunut paljon, mutta pentueita on syntynyt vain yhdeksän. En ole koskaan sijoittanut naaraita, vaan kaikki pentueet ovat syntyneet ja kasvaneet kotonani, ja siksi pentuemäärä on jäänyt pieneksi. Yksi manxpentueista kuoli heti synnyttyään ja näin pentuja on saatettu maailmalle kahdeksasta pentueesta yhteensä 25 kpl. Manxeille ei koskaan kertynyt mainittavaa näyttelymenestystä, toki näyttelysysteemikin oli tuolloin erilainen. Eurooppalaispentuja on syntynyt 19 kpl, joista 12 on käynyt vähintäänkin kokeilemassa näyttelyitä. Titteleitä on kertynyt tälle porukalle mukavasti, Supreme-titteleitä on 5 kpl ja huippusaavutuksina yksi DVM ja yksi DSM.
Olen alusta asti pitänyt luonnetta ja terveyttä kasvatuksen tärkeimpinä asioina ja näitä kahta on vaikea edes laittaa tärkeysjärjestykseen. Muutamalla kasvatillani, mm. meillä kotona asustelevalla Lempillä, on temperamenttia sen verran, että näyttelyura ei ole oikein onnistunut, mutta omistajilta saamani palautteen mukaan kaikki kasvattini ovat kotonaan ystävällisiä ja helposti käsiteltäviä kissoja. Kotielämä on kuitenkin tärkein asia ja näyttelyt mukava harrastus niille, jotka sen sietävät, enkä ole koskaan edellyttänyt uusilta omistajilta kissan viemistä näyttelyyn.
Tällä hetkellä meillä asuu vain kastraattirouvia, nuorin on 7-vuotias ja vanhin 16, joten jos kasvatusta haluaa jatkaa, uusi pentu on jossain vaiheessa hankittava. Onneksi omat kasvatit ovat jatkaneet sukua sen verran, että mielenkiintoisia pentueita syntyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Aika näyttää, koska sopiva pikkuneiti löytää tiensä meille.
Lämpimät terveiset kaikille Casimirrin pentujen omistajille perheineen ja oikein hyvää joulua!
A-pentueen sininen stumppityttö Casimirrin Andina Mia muutaman viikon ikäisenä. Kuva Johan Lönnberg. |
Casimirrin Amado Mio eli Hissu 16-vuotiaana. |
Paljon onnea Casimirrin kissalaan ♥
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOnnea pitkästä kasvatusurasta!
VastaaPoistaKiitos Paula! Aikaa on kyllä kulunut uskomattoman paljon, vaikka pentueita ei montaa olekaan.
Poista