Casimirrin: Neljä neljästä

Viime viikonlopun näyttelyreissumme suuntautui Ruotsiin UKK:n näyttelyyn Uppsalaan. Olin luvannut lähteä kahden ulkomaantuloksia tarvitsevan kaverin kanssa reissuun jo ennen Kes-Kisin näyttelyä, koska siinä vaiheessa Lululta puuttui vielä kaksi voittoa DSM:stä ja Ruotsissa on aina mennyt hyvin. Puuttuvat voitot tulivatkin yllättäen jo Jyväskylässä, mutta en halunnut peruuttaa mukavaa reissua.

Starttasimme Helsingistä kahden naisen ja kolmen kissan voimin ja Turussa seuraamme liittyi vielä yksi nainen ja kaksi kissaa. Auto oli aika täynnä, mutta hyvin mahduttiin. Yö Turun reitillä on lyhyt ja aamulla olimme Tukholmassa klo 6.30. Läksimme ajamaan kohti Uppsalaa ja navigaattori opasti meidät suoraan perille. Näyttelypaikka oli urheiluhalli keskellä maaseutua, n. 14 km Uppsalan ulkopuolella.

Näyttelykutsussa kerrottiin, että mukaan otetaan 280 kissaa. Järjestävälle yhdistykselle tuli tenkkapoo, kun ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ilmoittautumisia saapui 287 ja mukaan pääsijöitä oli pakko karsia. Meidän onneksemme tulimme ulkomailta ja lisäksi kolmosessa ja nelosessa oli tuomarioppilas, joten näiden kategorioiden kissoja ei juurikaan karsittu.

Lauantaina kaikki viisi eurooppalaista arvosteli ihana Glenn Sjöbom, jota olimme toivoneetkin tuomariksi. Hänellä oli oppilaana ruotsalainen Linnea Höglund. Lulun vuoron koittaessa Glenn kehotti oppilasta painamaan tämän kissan mieleensä, että hänelle muodostuisi kuva siitä miltä eurooppalaisen tulee näyttää. Sjöbom on hyvin tekninen tuomari ja kissa käytiin tarkasti läpi. Samalla hän jutusteli myös omistajan kanssa, kertoi, että Lulun lisäksi hänellä on mielessään eurooppalaisen mallina suomalainen punatabby eli Lulun veljenpoika Mikki (SP SC Silkkiturkin Menevä Macho DSM EUR d 22), jonka hän muisti nominoineensa maailmanäyttelyssä. Samoin hän muisti nominoineensa kerran Lulun sijaan hienon somalin ja jouduin kaivelemaan muistiani, koska se tapahtui vuosia sitten Lapualla. Tuomarit ovat melkoisia muistihirmuja, tosin tuo ei ollut ainut kerta, jolloin hän on jättänyt Lulun nominoimatta. Tällä kertaa niin ei käynyt, vaan Lulu päihitti kilpakumppaninsa, kauniit burmillat, ja meni loppukilpailuun Sjöbomin ehdokkaana.

Veteraaniluokassa oli kolme naarasta ja Lulu, lähes 12-vuotias, oli niistä nuorin. Tuomari oli belgialainen Kristof van Roy, joka edellisen kerran Lulun arvostellessaan ei kutsunut sitä edes tp-valintaan, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vastassamme oli burman lisäksi vanha tuttu ja rakas kilpakumppani, ruotsalainen silver tipped britti SW SP SC Pymans Maj-Britt DSM DVM BRI ns 11, jonka kanssa on kohdattu Järvan näyttelyissä Solvallassa monta kertaa ja voitot ovat menneet tasaisesti kummallekin. Van Roy sanoi, että jos hän valitsisi sydämellään, voittaja olisi britti, mutta koska hän valitsee rotumääritelmän mukaan korrektimman kissan, voittaja oli Lulu.

Paneelissa Lululla oli vastassaan samaisen Maj-Brittin lisäksi myös suklaa britti. Tuomarioppilas äänesti Lulua, samoin Sjöbom ja van Roy ja näin Lulu oli BIS-kastraattinaaras äänin 2-1 (oppilaan ääntä ei lasketa). Kun voittaja esiteltiin yleisölle, mainio kuuluttaja takelteli meidän nimiemme kanssa niin, että en tunnistanut esittelystä sen paremmin omaani kuin Lulunkaan nimeä, mutta yleisöllä oli hauskaa. Palkintoja tuli kassillinen/voitto ja lisäksi iso muovinen RC:n säilytysastia.

Lauantai-iltana kissat huollettuamme läksimme etsimään ruokaa. Ensin ei meinannut löytyä mitään, kunnes hoksasimme mennä junaradan toiselle puolelle ja siellä vanhan kaupungin puolella oli valinnanvaraa vaikka kuinka. Istuimme kävelykadulla olevalle terassille ja tilasimme tapaksiksi valkosipulileipää ja ruuaksi pastaa. Pasta tuli ensin ja vasta sen jälkeen leipä, joka oli muuten hyvää, mutta valkosipulia siinä ei ollut lainkaan. Syötyämme läksimme kävelemään vanhaan kaupunkiin ja lopulta vaikuttavalle Uppsalan tuomiokirkolle, jonka kiersimme kävellen. Ilta oli lämmin ja teki hyvää näyttelypäivän jälkeen vähän liikkua.

Sunnuntaina edellisenä päivänä uusiin titteleihin valmistuneet autoporukkamme kissat jatkoivat korkeammissa luokissa ja kaikkien eurooppalaisten tuomari oli Kristof van Roy. Hän aloitti arvostelun kysymällä Lululta muistaako tämä hänet ja kertoi itse kyllä muistavansa Lulun. Hän käsittelee kissoja hyvin kauniisti ja puhelee niille pehmeästi ja nostaessaan Lulun eteensä niin että näki sen ilmeen, hän sanoi hyvin lempeästi hymyillen "You want to kill me, don't you", sitä oli vaikea katsella nauramatta. Tp-valinnassa meillä oli vastassamme edellisen päivän paneelivastustaamme Maj-Britt ja van Roy valitsi paneeliin Lulun, perusteluksi hän kertoi käännelleensä sitä moneen kertaan löytämättä yhtään virhettä, ainoastaan keittiö voisi olla vähemmän hyvä ja tämä oli viikonlopun ainut pullukkakommentti.

Veteraanituomari sunnuntaina oli Vladimir Isakov ja jälleen kisasimme Maj-Brittiä vastaan. Jo neljännen kerran saman viikonlopun aikana tämä britti hävisi Lululle, mutta aina vaan sen ystävällinen omistaja jaksoi halata ja onnitella minua.

Paneelissa molemmat vastustajat olivan vaihtuneet, tällä kertaa Lulu kilpaili bengalia ja erittäin kaunista burmaa vastaan. Oppilas äänesti burmaa, mutta kaikki tuomarit eli Glenn Sjöbom, Kristof van Roy ja Vladimir Isakov Lulua, joten Lulu oli myös sunnuntaina tuplavoittaja. Toisella kerralla kuuluttaja onnistui nimiemme kanssa paremmin ja voittajaesittelyssä Glenn Sjöbom lähetti Lululle lentosuukkoja tuomaripöydästä. Palkintoja tuli taas kaksi kassillista ja koska mukana oli kahden eri sponsorin ruokaa, annoin meille sopimattomat ruuat, n. 7 kg, matkakumppaneille, ja siitä huolimatta kotiin tuli 6 kg kuivamuonaa. Palkinnoksi voittajat saivat myös valokuvauksen, mutta koska lauantaina kuva ei oikein onnistunut kissan ilmeen takia, jätin sunnuntaina kuvauksen väliin.

Näyttely oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja toimihenkilöt olivat avuliaita ja ystävällisiä. Ulkona oli grilli, josta sai ostaa hampurilaisia joko paikan päällä grillatulla jauhelihapihvillä tai halloumilla, lisäksi saatavana oli kana- tai linssipataa. Ruotsalaiset näytteilleasettajat ovat aivan poikkeuksellisen mukavia, moni aivan tuntematon ihminen tuli onnittelemaan ja olipa siellä vanhoja tuttujakin, kun Christina Gustavsson, Sonja Gustavssonin tytär, tuli katsomaan Lulua ja kertomaan, miten hänen sydäntään lämmittää nähdä eurooppalaisia. Eräs rouva muisti nähneensä minut Järvan näyttelyssä ja kysyi, olenko tulossa tänä vuonna. Voittajaa onnitellaan reilusti eikä ilmassa ole minkäänlaista kyräilyä tai kateutta.

Kotimatka on jo takana päin ja pikku päähenkilö vetelee sikeitä omassa sängyssään. Lulun kanssa on ihanaa matkustaa ja meillä on täydellinen luottamus toisiimme. Parempaa kissaa ei voi olla.