Etätöitä

Olen koko pandemian ajan käynyt toimistolla työssä, koska työni ei kaikilta osin ole sähköisesti hoidettavissa. Kun kuitenkin altistuin koronatartunnalle ja jouduin kotikaranteeniin, töitä oli pakko tehdä kotona mahdollisuuksien mukaan. Koronatesti oli negatiivinen ja palasin karanteenin päätyttyä toimistolle, mutta tilanne voi toistua koska vain ja etätyöhön on varauduttava.

Perjantaina olin ensimmäistä päivää etänä ja jatkossa mahdollisuuksien mukaan. Etätyöpäivä sujui mukavasti pikku assistenttien vienoa kuorsausta kuunnellen. Lulu kävi muutaman kerran pöydällä tervehtimässä, mutta Lempi ilmestyi pöydälle vasta kun ruoka-aika lähestyi, Lempi osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Lulu otti päikkäreitä olohuoneen nojatuolissa.

Tämä kuorsaava mytty päiväpeiton alla oli Lempi päikkäreillä.

Lempi vuorostaan nojatuolissa.

Saunan ylälauteilla on molempien tyttöjen suosikkipaikka, mutta ei koskaan yhtaikaa. Lempi on jo käynyt kokeilemassa jälkilöylyjä, mutta kylmä sauna on enemmän mieleen.

Tonttupuku

Lulu kävi viime viikolla munuaiskontrollissa ja hammashoidossa. Anestesia on aina pelottava paikka ja odottelin töissä sydän syrjällään viestiä eläinlääkäriltä. Kun puhelin sitten soi liian aikaisin - tiesin, että Lulun hammashoito on vielä kesken -  pelkäsin pahinta, mutta ihana lääkärimme tietää tilanteen ja kertoi ensimmäiseksi, että kaikki on hyvin ja vasta sen jälkeen, että suussa on yksi poistettava hammas, jonka hän näki vasta päästyään katsomaan kunnolla suuhun Lulun ollessa unten mailla. Muuten kaikki sujui hyvin ja Lulu oli jo hereillä, kun pääsin hänet hakemaan. Hampaan poiston takia Lululle oli laitettu kipulaastari ja sitä suojaamaan punainen puku. 

Kotona Lulu oli vielä hieman tokkurassa ja halusi olla sylissä aivan koko ajan. Puku sai olla päällä eikä se tuntunut haittaavan Lulun liikkumista. Vähän myöhemmin illalla Lulu onnistui vetämään etujalkansa hihanrei'istä puvun sisään ja muuttui kissaburritoksi, mutta hermo ei mennyt ja pienellä avustuksella jalat löysivät takaisin ulos puvusta.

Nukkumaan käydessämme Lulu tuli viereen omalle paikalleen. Aamuneljältä heräsin siihen, että kissa pyöri vieressäni kovaan ääneen kehräten. Laitoin valot päälle ja Luluhan siinä ilman pukua iloisena ja virkeänä touhusi, puku oli riisuttu lattialle. Puin puvun Lululle uudelleen ja aamukuudelta se oli taas riisuttu. Vielä kolmannen kerran puin sen Lulun päälle, mutta sen jälkeen luovutin ja vahdin tarkkaan, ettei Lulu nuole laastaria, koska kipulaastari on hengenvaarallinen, jos sen syö. Laastari ei kuitenkaan tuntunut lainkaan kiinnostavan Lulua, joten tyttö sai olla ilman pukua tai kauluria maanantaihin, jolloin laastarin sai poistaa.

Koska suussa on tikkejä, Lulu saa syödä vain pehmeää ruokaa parin viikon ajan. Tämä on aiheuttanut taas hieman päänvaivaa, koska Lulu tulee aamuisin kylppäriin odottamaan hammaspesua, jota ei myöskään vielä voi tehdä. Tänään pilkoin kalapalkan Lululle pieniksi muruiksi, jotta aamurutiini pysyy mielessä, kun ensi viikonloppuna saamme taas aloittaa hammaspesut.

Lämmin kiitos taas kerran Kissaklinikka Felinan henkilökunnalle Lulun hyvästä hoidosta ja omistajan rauhallisena pitämisestä!

Puku oli vähän pitkä Lululle.

Pieni kiilusilmä.

Sylissä on paras paikka!

Anestesian ja kipulääkkeen vaikutuksen lakattua ilme oli ihan toinen.

Turkissa on postimerkin kokoinen kolo.

Uudessa kodissa

 Meidän huusholli muutti pois putkiremontin alta pari viikkoa sitten. Vähän jännitti Lulun reaktio, edellisen muuton jälkeen Lulu vietti kaksi päivää vaatekaapissa, kävi syömässä, juomassa ja vessassa, mutta sitten vetäytyi jälleen kaappiin.

Muuttopäivänä nostin tyttöjen boksit saunan ylälauteelle odottamaan muuttomiesten poistumista. Kun ovi oli kiinni, avasin boksit. Lempi lähti saman tien liikkeelle ja tutki paikkoja häntä pystyssä. Lulu otti pari askelta ulos boksista, katseli ympärilleen - ja meni takaisin. Koko muuttopäivän ja seuraavan yön muutosvastarinta-Lulu vietti saunassa, kurkisti välillä eteiseen, mutta ei suostunut tulemaan saunasta pois. Seuraavana päivänä tilanne oli kuitenkin jo rauhoittunut ja Lulu käyttäytyy normaalisti, nukkuu yöt vieressä omalla paikallaan ja seurustelee kuten ennenkin. Ylälauteella olevat kissojen pesät Lulu on ottanut päikkäripaikakseen ja vetäytyy sinne välillä muulloinkin.

Meillä on myös parveke, joka on vain puoliksi lasitettu. Viime viikolla ystäväni kävivät verkottamassa parvekkeen avoimen osan ja kissat voi nyt päästää parvekkeelle. Varsinkin Lempi istuskelee pitkiä aikoja pienellä, juuri kuin kissoille tehdyllä ikkunalla katselemassa ulos ja nuuhkimassa syysilmaa. 

Eilen päätin lämmittää saunan ensimmäisen kerran. Koska asunto on pienempi kuin omamme, saunassa on varastossa tavaroita, mm. kuljetusboksit, jotka eivät mahdu kaappeihin. Kun aloin tyhjentää ylimääräisiä tavaroita saunasta, Lulu pahastui suosikkipaikkansa mylläämisestä, tuli pois saunasta rahille makaamaan eikä suostunut edes katsomaan minua. Vielä tänä aamunakaan ei lauteille voinut mennä vaan Lulu makasi mielenosoituksellisesti keskellä kylppärin lattiaa. Tänään töistä tullessani päikkäripaikka oli taas kelvannut ja toivottavasti jatkossa jokaista saunan lämmitystä ei seuraa pienimuotoinen mielenosoitus.

Kivetön

Lulu kävi tiistaina kissaklinikalla kontrollissa virtsakivien reilun kuukauden liuotuksen jälkeen. Ultraäänitutkimus oli sujunut hienosti ja hoitaja kertoi potilaan tuijotelleen häntä tuimasti, mutta Lulu on aina pidättyväisen kohtelias ja kiltti vieraidenkin ihmisten käsittelyssä. Kivet olivat sulaneet pois eikä virtsassa näkynyt kiteitäkään, mikä oli ihana uutinen! Kotiutusohjeen lopuksi eläinlääkäri toivottaa oikein mukavaa kesän jatkoa aina niin ihanalle Lululle. Nyt jatketaan ylläpitoa ja ruokavalio muuttuu hieman entiseen verrattuna, mutta synttärikatkaravut nautittiin eläinlääkärin luvalla vaikkakin muutama päivä myöhässä.

Päivänsankari Lulu

Meidän Lulu täyttää tänään 14 vuotta! Ihana tyttöseni on edelleen aivan täydellinen kissa ja arki rullaa kuten ennenkin.

Kesäkuussa eräänä aamuna huomasin, että Lulun jäljiltä hiekkalaatikkoon ei tullut mitään. Tyttö oli aivan levollinen eikä rampannut laatikolla, mutta asia oli kuitenkin tutkittava. Eläinlääkäri löysi Lulun rakosta muutaman virtsakiven ja nyt on ruokavalio ollut pelkästään liuotusruokaa, joten katkarapuja ei tänään tarjoilla. Onneksi Lulu suostuu syömään vain yhdenlaista ruokaa, sekä märkää että kuivaa, ja vointi vaikuttaa hyvältä. Ylihuomenna on kontrolli, toivottavasti kivet ovat sulaneet pois.

Katkaraputarjoilua korvaamaan kävin eilen ostamassa Lululle synttärilahjaksi kuivatulla kissanmintulla täytetyn kilpikonnan. Vähän laiskasti leikki lähti, mutta Lempi antoi lelulle sitäkin kovempaa kyytiä.

Lempi seurasi tarkkana lähietäisyydeltä päivänsankarin valokuvausta.

Lulu pyöritteli kissanminttukilpikonnaa vähän aikaa.

 

Kun huomio vähän herpaantui...

Lempi kiirehti nappaamaan lelun ja sen jälkeen ei kamera enää pysynyt vauhdissa mukana.

Hyvästi rakas Silmu

Casimirrin eurooppalaisten kantaemo, rakas pieni Silmuni on tänään lähtenyt tähdeksi taivaalle. Vielä perjantaina Silmu käyttäytyi täysin normaalisti, söi, joi ja jopa osallistui naksutintreeneihin ja pisteli palkkana annettuja raksuja hyvällä halulla. Lauantaina Silmu oli hieman vaisumpi ja söi vähän huonommin. Sunnuntai-iltana Silmun leuka oli oikealta puolelta turvoksissa ja tänä aamuna vein sen Felinaan. Kun Silmu nukutettiin ja suuhun päästiin katsomaan, siellä oli suuri kasvain, joka oli vallannut pään oikean puolen. Mitään ei ollut tehtävissä ja jouduin tekemään raskaan päätöksen ja päästämään rakkaan tytön pois.

Kaikki kävi niin nopeasti, että se ei tunnu vielä edes todelliselta. Silmu oli ihana kissa, kaikille ystävällinen diplomaatti ja hoiti ja pesi erityisesti lapsenlastaan Lempiä. Silmu elää edelleen tyttäressään Lulussa ja tyttärensä Essun tyttäressä Lempissä sekä lukuisissa muissa ihanissa jälkeläisissään. Tulen kaipaamaan Silmua suunnattomasti.

Silmu (IC Pikku-Piun Gilda) 3.1.2005-25.5.2020

..

Ajelulla

Oli niin kaunis kevätpäivä ja Lempi tohkeissaan pyöri jaloissa, että otin kärryt esiin, pakkasin Lempin boksiin ja läksimme ulos kävelylle. Lempi ei suostu pukemaan valjaita päälleen ja ilman ei ulos mennä parveketta pidemmälle, joten boksissa ulkoillaan.

Ulkona Lempi oli reipas ja innokkaana katseli ja haisteli keväistä luontoa. Ainut kerta, kun piti mennä kyykkyyn, oli kun äänekkäästi jutteleva pariskunta ohitti meidät, he olivat Lempin mielestä hieman arveluttavia. Pari mustarastasta bongattiin puiden alla ja niitä Lempi tarkkaili pitkään. Muuten lintuja ei juuri näkynyt, ei edes puluja. Ihmisiäkin oli liikkeellä vähän, joten hyvin rauhassa saimme kävellä ja katsella kevättä.