Lempin päivä

Lempi täyttää tänään 8 vuotta, onnea! Syntymäpäivää vietettiin tänään vähän normaalista poikkeavalla tavalla, koska mummu (minun äitini) on meillä. Eilen vieraspetiä pedattaessa Lempi auttoi aivan uupumatta niin, että petaajat saivat aivan uupumukseen asti nostaa tyttöä pois petarin alta ja lakanan alta ja pussilakanan sisältä... Aamulla sitten taas mummu ihanasti leikitti tyttöjä ja illalla teatterista palattuamme mummu sai tarjoilla tytöille perinteiset synttäriherkut - katkarapuja. Kaikki osapuolet vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Lämpimät onnittelut myös Lempin sisaruksille meiltä kaikilta.

Päivänsankari poseerasi synttärikuvissaan parvekkeella.

Sylityttö Viivi

Sain ihania kuvia Viivin eli PR Casimirrin Fuurian kotiväeltä. Viivi on aina ollut naisen kissa, mutta nykyään nuoren isännän Aleksin syli on alkanut kelvata tytölle mainiosti. Aleksi on nuori kissakuiskaaja, joka sai meillä ensi kerran kyläillessään jopa pidättyväisen Loitsun leikkimään kanssaan, joten ei ihme, että Viivikin Aleksista tykkää.

Viivi on hyvin paljon mummonsa Silmun näköinen.

Tässä vielä kuva yli kymmenen vuoden takaa. Silmu-mummo sekosi ensimmäisistä lapsenlapsistaan täysin ja hoitaa tässä onnellisena Lulun kolmeviikkoisia pentuja. Viivi nukkuu mummon niskan takana. 

Onnea iskä!

Lulun isä SP EC Finnvedens Tokai DSM täyttää tänään 17 vuotta. Tokai asustaa Etelä-Ruotsissa ja viettää eläkepäiviään kissakaverinsa Morganin kanssa. Tokaita onnittelevat puoliso Silmu, tytär Lulu ja tyttärentytär Lempi sekä koko muu suku Suomessa.

Tokain näyttelyura oli vertaansa vailla. Kaikkiaan Tokai nominoitiin 130 kertaa ja näistä se oli BIS-uros tai -kastraattiuros 63 kertaa ja lisäksi BOB (Best of the Best) 3 kertaa. Lisäksi Tokai oli 31 kertaa BIS-seniori ja 43 kertaa BIS-veteraani. Suomessa kaikki 7 vuotta täyttäneet kissat kilpailevat veteraaniluokassa, mutta Ruotsissa 7-10-vuotiaat kissat kilpailevat seniori- ja 10 täyttäneet veteraaniluokassa.

Lulu ja Tokai Järvan näyttelyssä 2014.

Lulu on aina ollut isänsä näköinen tyttö, mutta varsinkin nyt vanhemmiten yhdennäköisyys on niin suuri, että hämmästelemme sitä Tokain kotiväen kanssa aina kun kuvia vaihdamme.

Alla on linkki Tokain omalle sivulle ja siellä on hienoja kuvia legendaarisesta kissasta.

http://tokai.se/index.html

Seitsemäs titteli

Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kokouksessa palkittiin eilen vuoden 2018 parhaat eurooppalaiset. Lulu oli paras kastraattinaaras 2018 ja tämä oli Lulun seitsemäs vuoden eurooppalainen -titteli!

Olen rotuyhdistyksessämme palkintosihteeri ja kun yhdistys tilasi uusia pokaaleita, paketti tuli meille. Pokaalit oli pakattu pahvilaatikkoon ja pehmustettu paperilla ja pakkauspaperi on niin suosittua, että mytätyt paperit näyttävät jäävän osaksi sisustusta ainakin vähäksi aikaa.

Lulusta pakkauspaperi on oivallinen keksintö.

Lempin vuoro. Myös Silmu on käynyt papereissa mylläämässä, mutta kamera ei juuri sattunut olemaan käsillä.

Reissutyttö Lempi

Lempillä on ollut sitkeä akne leuassaan. Yksi antibioottikuuri jo syötiin ja leuka näytti siistiltä, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin ongelma palasi. Nyt on syöty toinen, pidempi kuuri toista antibioottia ja kuuri loppui tänä aamuna. Leuka näyttää taas siistiltä, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Ostin äidilleni joululahjaksi lipun Mikkelin teatteriin ja saman tien jo ennen joulua myös hotellihuoneen meille Scandic Mikkelistä ja junaliput itselleni. Esityspäivä oli viime lauantai ja kysessä oli vierailu, joten lippujen vaihto ei ollut mahdollista. Lempillä oli lääkekuuri kesken ja antibiootti piti ottaa kahdesti päivässä ja sen lisäksi vielä maitohappobakteeri eri aikaan antibiootin kanssa. Pähkäilin ongelmaa, koska en halunnut kuormittaa kissanhoitajaa lääkityksen antamisella ja paras vaihtoehto oli ottaa Lempi reissuun mukaan.

Soitin ensin hotelliin ja kysyin, voiko kissan ottaa mukaan. Ystävällinen respa sanoi, että onnistuu ja siirsi varauksemme lemmikkihuoneeseen. Kysyin myös, olisiko huone mahdollista saada kissan takia jo ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa klo 15 ja minulle luvattiin, että ensimmäinen vapautuva huone annetaan meille. Lemmikkimaksun sai hoitaa hotellissa.

Seuraavaksi läksin rautatieasemalle vaihtamaan junan paikkaa lemmikkivaunuun. Vähän jännitti, tulkitaanko paikanvaihto lipunvaihdoksi, jolloin olisin saattanut joutua maksamaan lemmikkilipun lisäksi lipun vaihdon ja hinnan erotuksen aiemmin ostetun säästölipun ja päivän hinnan välillä. Ystävällinen lipunmyyjä kuitenkin vaihtoi paikkalipun lemmikkivaunuun ja veloitti ainoastaan Lempin matkasta 5 € / suunta.

Lauantaiaamuna sitten lähdettiin matkaan, Lempin boksi kärryjen ylätasolla ja matkalaukku alatasolla. Lempi on ollut kotityttönä viimeisen näyttelynsä jälkeen ainoana poikkeuksena häiden vietto Freddien luona, mutta se matka oli lyhyt ja vierailu nopea. Viimeinen näyttely oli Tukholmassa 2012, joten vähän jännitti, miten hotelliyöpyminen ja yksin huoneessa oleminen porukassa ikänsä eläneeltä tytöltä sujuu.

Matka meni mukavasti, vaikkakin talvikeleistä johtuen puolisen tuntia myöhässä. Olimme hotellissa jo ennen puoltapäivää ja saimme huoneen heti, joten Lempin ei tarvinnut odotella boksissa huoneen vapautumista. Huoneessa Lempi oli heti kuin kotonaan, tutki paikat häntä pystyssä ja asettui sitten sängylle pötköttelemään. Kun kävimme shoppailemassa ja syömässä ja myöhemmin vielä teatterissa, Lempi oli huoneessa aivan rauhallisesti. Lempi söi ja joi, käytti hiekkalaatikkoa ja kehräsi jotakuinkin taukoamatta koko vuorokauden, jonka hotellissa vietti. Niin pian kuin  kumpi tahansa meistä edes vilkaisi tyttöön päin, se kellahti kyljelleen ja kehrätä päristi kovaan ääneen. Lempi todella otti kaiken irti lomastaan ja nautti suuresti kahden ihmisen jakamattomasta huomiosta.

Kotimatka sujui yhtä mukavasti hurjasta lumimyräkästä huolimatta. Kouvolaan asti juna kulki aikataulussa, mutta siellä jäätävä tihku teki tepposet, veturin tuulilasinlämmitin oli epäkunnossa ja tuulilasi jäätyi niin, että kuljettaja ei nähnyt kunnolla ulos, joten kerran pysähdyttiin tuulilasia putsaamaan ja koko matka edettiin alhaista nopeutta. Kotimatkakin oli lopulta puoli tuntia myöhässä. Paluumatkalla lemmikkivaunu oli täydempi ja muutama iso koira huomasi Lempin ja tuli häntä heiluen katsomaan lähempää. Lempi ei ole koiria tavannut, mutta reippaasti katsoi koiria boksin oviverkon läpi eikä lainkaan yrittänyt piiloutua. Lempi oli aivan ihanteellinen matkatyttö, harmi vaan, että pää ei kestä näyttelyitä.

Suurimman osan ajasta Lempi vietti tässä asennossa.

Pyyhe oli tarkoitettu tuolin suojaksi, mutta paremmin se palveli Lempiä peittona.

Hyvästi rakas Loitsu

Meillä on tänään suuri suru, rakas Loitsumme on tänään lähtenyt tähdeksi taivaalle.

Loitsu sairasti munuaisten vajaatoimintaa lähes 7 vuotta ja pärjäsi taitavan eläinlääkärin hoidossa hyvin. Viimeisen parin kuukauden aikana Loitsu vanheni silmissä ja laihtui. Perjantaina joulun jälkeen menimme Felinaan munuaiskontrolliin, mutta vatsasta löytyikin ultraäänitutkimuksessa jotain. Ohutneulanäytteet lähtivät patologin tutkittaviksi ja toissailtana sain eläinlääkäriltä puhelimitse tiedon, että Loitsulla on suurisoluinen lymfooma eikä mitään ole tehtävissä.

Tänään saimme ystävältä kyydin klinikalle ja väsynyt pieni rakkaani sai nukahtaa rauhallisesti mamman syliin. Suru on raastava ja katse hakee Loitsua jatkuvasti, mutta suruun sekoittuu myös helpotuksen tunnetta siitä, että kipuja ei pienellä tytöllä enää ole. Lämmin kiitos Evidensia Felinaan Teija Viita-aholle ja koko muulle henkilökunnalle Loitsun hyvästä hoidosta.

Loitsu (Kuutuulen Fiksu EUR n 24) 14.7.2002 - 6.1.2019

Päivänsankari ja aknepoppari

Tänään on Silmun syntymäpäivä, mummokissa täyttää 14 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi rouvasväelle tarjoiltiin mitäs muutakaan kuin katkarapuja. Silmu voi edelleen hyvin eikä ikä paina, välillä vauhti on hurjaa, kun mieluisa lelu osuu kohdalle.

Silmu keikistelee toukokuussa otetussa kuvassa ja haluaa huomiota sanomalehden luvulta.

Pari päivää vanha kännykkäkuva päivänsankarista.

Silmun lapsenlapsi Lempi kävi tänään pikahälytyksellä eläinlääkärissä, kun leukaan puhkesi ärhäkkä akne. Omalle lääkärillemme emme aikaa näin lyhyellä varoituksella saaneet, mutta hyvää ja asiantuntevaa hoitoa saimme toiseltakin lääkäriltä kissaklinikalla. Varoitin eläinlääkäriä, että Lempi ei välttämättä ole kaikkein yhteistyöhaluisin potilas, mutta Lempipä näyttikin parhaat puolensa ja kehräsi jo odotushuoneessa niin että raikui ja eläinlääkärin oli vaikea kehräämiseltä ja puskemiselta saada kuunneltua sydäntä. Leuka oli sen verran tulehtunut, että Lempi rauhoitettiin ja leuka putsattiin kunnolla ja jätin tytön hoitoon ja läksin itse töihin.

Essun jälkeen olen lähes paniikissa, kun kissojani nukutetaan, ja eläinlääkäri lupasi laittaa viestin, kun homma on hoidettu. Voitte vain kuvitella kauhun tunteen, kun eläinlääkäri pari tuntia myöhemmin soitti ja linja oli niin huono, että en saanut puheesta juurikaan selvää. Hän sanoi vaihtavansa puhelinta ja soittavansa uudestaan ja sen ajan kuvittelin, että Lempille on käynyt samoin kuin Essulle, hyvä etten itkua vääntänyt. Lääkäri soitti uudelleen ja kysymys oli siitä, saako Lempille antaa ruokaa. Huh helpotus! Kaikki oli mennyt hyvin ja Lempi oli syönytkin heti tarjottua ruokaa oltuaan edellisillasta asti ravinnotta.

Työpäivän jälkeen menin hakemaan tyttöä kotiin. Paperityöt oli hoidettu ja odottelin hoitajan tuovan kissan. Hoitajapa vinkkasikin minut odotushuoneesta potilastiloihin, koska Lempi oli vihdoin päivän päätteeksi näyttänyt toisen puolensa eivätkä vieraat ihmiset arvanneet ottaa sitä häkistä, kun tyttö kiroili kuin satamajätkä. Eläinlääkäri nauroikin, että onko tämä nyt sen normaali eläinlääkärikäytös ja sanoi, ettei ollut sitä vielä koko päivänä nähnytkään. Mammalle ei tarvinnut kiroilla eikä osoittaa mieltä ja pääsimme saman tien kotimatkalle. Ensimmäinen antibioottikin meni hyvin ja aamulla jatketaan.