Valokuvausta

Eilen sain kyydin kokouksesta kotiin ja kutsuin kyydittäjän jäätelölle. Koska kamera oli mukana, kuvaamiseksihan se meni. Pikavauhtia viritettiin (ryppyinen) kangas taustalle vähän peittämään kirjoja ja palvelusväki yritti saada malleja houkuteltua sen eteen milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Loitsu kävi reippaasti haistelemassa kuvaajan tavarat, mutta ei tullut kameran eteen. Ihania kuvia kuitenkin saatiin, ne on kaikki ottanut Merja Lainio.

Lulua kiinnosti lempilelua enemmän kuivattu kala, sama, jonka voimalla hampaat pestään.

Silmua taas ei ruoka kiinnosta, mutta lelu sai kyytiä.

Kuvaajaan päin saisi mielellään katsoa...

Hitaasti mutta varmasti

Lopulta rintamasuunta on suurin piirtein oikein...

...ja silloin nousee pylly lattiasta, kun palkka houkuttaa liikaa.

Lulu poseeraa ja Lempi puskee kuvaajaa.

Vuoronvaihto, Lempikin haluaa päästä kuvaan (eli saada herkkuja).

Mitäs siinä on?

Joo, kelpaa.

Anna jo!

Onnistuihan se poseerauskin Lempiltä.

Hyvä maku suussa!

Eipä hullumpaa tää kotikuvaus.

Lulun päivä

Casimirrin E-pentue täyttää tänään 12 vuotta, uskomatonta! Aika on mennyt kuin siivillä ihan parhaassa seurassa. Perinteisesti kakkuna on katkarapuja.

Terveiset ja onnittelut myös Lulun siskolle Stinalle ja veljelle Eikalle!

Päivänsankari pötköllään

Meidän Loitsu täyttää tänään 16 vuotta! Kevät oli rankka, kun munuaisten vajaatoiminta on edennyt ja muutama pissatulehdus käytiin läpi. Meillä on kuitenkin ihana eläinlääkäri, Evidensia Felinan Teija Viita-aho, joka on ottanut Loitsun ylimääräisenä kiireiseen päiväänsä, kun tilanne on ollut päällä. Pöpöt on hoidettu pois ja nyt Loitsu voi hyvin, on touhukas ja reipas ja ruoka maistuu.

Tänään on hirmuisen kuuma päivä ja kissaväki on pitkin pituuttaan kuka missäkin. Palvelusväki istuu sisällä tuulettimen äärellä, mutta varjoisa parveke on vetänyt tyttöjä puoleensa aamupäivällä ja vaikka parveke iltapäivällä on muille liian kuuma, päivänsankari näyttää parhaillaan makailevan aurinkoa ottamassa parvekeen lattialla. Pian on aika nauttia perinteistä synttäriherkkua, katkarapuja. Paljon onnea Loitsulle!

Aikaisemmin iltapäivällä Loitsu nautti auringosta avoimen ja verkotetun parvekelasin kohdalla.

Hipelöintiä

Loitsu kävi tänään kissaklinikalla pissalla, kun kotona ei oikein meinannut onnistua. Näyte otettiin ja lähti viljelyyn, perästä kuuluu. Loitsu sai kipulääkettä ja kotimatkalla ei taas harmittanut mikään.

Pysäköin kärryt, joiden ylemällä tasolla oli Loitsun boksi, metrossa käytävälle jarru päällä ja istuin itse viereen. Vaunu oli aika täynnä ja jossain vaiheessa huomasin, että pitkä ja komea nuori mies, vähän kantasuomalaista tummemman oloinen, katseli Loitsua seistessään lähellä. Noissa tilanteissa aina valpastun, koska osa ihmisistä ei välttämättä pidä kissoista. Hetkeä myöhemmin mies oli vaunun edelleen täyttyessä siirtynyt aivan kärryjen viereen ja hän ojensi kätensä ja varovasti vaivihkaa pikkusormellaan silitti Loitsun tassua. Loitsu olisi normaalisti väistänyt, mutta opioideissa makaili boksissaan kuin Euroopan omistaja ja salli vieraan ihmisen lähentelyn. Joskus on niin mukavaa yllättyä iloisesti.

Kiltin tytön protesti

Lulu halusi mennä päikkäreille suosikkipaikkaansa parvekkeen kiipeilytelineeseen, mutta Loitsu oli jo siellä. Lulu tuli sisään ja tuohtuneena selitti asiaa, komensi selvästi minua ajamaan Loitsun pois. Kun näin ei tapahtunut, Lulu asettui makuulle ristikkolehteni päälle, joten kun hän ei saanut haluamaansa, en saanut minäkään. Korvien asento kertoo potutuksen määrän. Nyt on harmitus laantunut, Loitsu tuli sisälle ja Lulu nukkuu parhaillaan suosikkipaikallaan.

Aivojumppaa

Tänään on ihana vapaapäivä, pitkän viikonlopun ensimmäinen. Nukuimme aamulla pitkään ja herättyä ei ollut kiire minnekään. Muutaman kotiaskareen jälkeen oli hyvä hetki kaivaa aivojumppavälineet esiin pitkästä aikaa.

Essu oli ylivoimaisen nokkela oppimaan temppuja ja teki niitä innokkaasti. Lyhyellä harjoittelulla Essu oppi mm. istumaan ja antamaan tassua, koskettamaan tassulla, hyppäämään pyydettyyn paikkaan ja menemään kuljetusboksiin. Oppimista auttoi pikkumustan äly ja ahneus ja kun palkka oli oikea, Essu opetteli kiihkeän innokkaasti uusia asioita.

Lempi on myös älykäs, mutta analyyttisempi kuin Essu ja miettii tarkkaan, mitä kannattaa tehdä. Välillä tuntuu myös, että Lempi ennen temppua vilkaisee minua kuin ajatellen, että tehdään nyt, kun palvelusväki tulee siitä niin iloiseksi. Lempi ei myöskään ole yhtä ahne kuin äitinsä.

Lulu on ihana ja viisas kissa, mutta ei erityisen älykäs tai nokkela. Lulu on oppinut koskettamaan nenällä kosketuskeppiä, mutta mitään muuta hänen ei mielestään tarvitse osata, riittää kun on kaunis. Kun otan kosketuskepin esiin, Lulu koskettaa sitä nenällään eikä millään ymmärrä (tai halua ymmärtää), että koskettaa voisi myös tassulla. Palkkaa pitää myös tulla, muuten kiinnostus lopahtaa.

Loitsu tarkkailee temppuilua kauempaa ja Silmua ei voisi vähempää kiinnostaa moinen pelleily.

Tänään siis kosketeltiin taas nenällä ja vaikka Lempi kerran kosketti myös tassulla, se ei enää onnistunut uudestaan. Ihan on ikävä niitä aikoja, kun oppilas puhkui intoa ja teki kaikkea mahdollista kokeillessaan mistä palkitaan.

Lempi miettii, että nyt on palvelusväki taas tyytyväinen, kun on vähän temppuiltu.

Uppsalasta ostettu huisku on edelleen Lulusta paras lelu.

Neljä neljästä

Viime viikonlopun näyttelyreissumme suuntautui Ruotsiin UKK:n näyttelyyn Uppsalaan. Olin luvannut lähteä kahden ulkomaantuloksia tarvitsevan kaverin kanssa reissuun jo ennen Kes-Kisin näyttelyä, koska siinä vaiheessa Lululta puuttui vielä kaksi voittoa DSM:stä ja Ruotsissa on aina mennyt hyvin. Puuttuvat voitot tulivatkin yllättäen jo Jyväskylässä, mutta en halunnut peruuttaa mukavaa reissua.

Starttasimme Helsingistä kahden naisen ja kolmen kissan voimin ja Turussa seuraamme liittyi vielä yksi nainen ja kaksi kissaa. Auto oli aika täynnä, mutta hyvin mahduttiin. Yö Turun reitillä on lyhyt ja aamulla olimme Tukholmassa klo 6.30. Läksimme ajamaan kohti Uppsalaa ja navigaattori opasti meidät suoraan perille. Näyttelypaikka oli urheiluhalli keskellä maaseutua, n. 14 km Uppsalan ulkopuolella.

Näyttelykutsussa kerrottiin, että mukaan otetaan 280 kissaa. Järjestävälle yhdistykselle tuli tenkkapoo, kun ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ilmoittautumisia saapui 287 ja mukaan pääsijöitä oli pakko karsia. Meidän onneksemme tulimme ulkomailta ja lisäksi kolmosessa ja nelosessa oli tuomarioppilas, joten näiden kategorioiden kissoja ei juurikaan karsittu.

Lauantaina kaikki viisi eurooppalaista arvosteli ihana Glenn Sjöbom, jota olimme toivoneetkin tuomariksi. Hänellä oli oppilaana ruotsalainen Linnea Höglund. Lulun vuoron koittaessa Glenn kehotti oppilasta painamaan tämän kissan mieleensä, että hänelle muodostuisi kuva siitä miltä eurooppalaisen tulee näyttää. Sjöbom on hyvin tekninen tuomari ja kissa käytiin tarkasti läpi. Samalla hän jutusteli myös omistajan kanssa, kertoi, että Lulun lisäksi hänellä on mielessään eurooppalaisen mallina suomalainen punatabby eli Lulun veljenpoika Mikki (SP SC Silkkiturkin Menevä Macho DSM EUR d 22), jonka hän muisti nominoineensa maailmanäyttelyssä. Samoin hän muisti nominoineensa kerran Lulun sijaan hienon somalin ja jouduin kaivelemaan muistiani, koska se tapahtui vuosia sitten Lapualla. Tuomarit ovat melkoisia muistihirmuja, tosin tuo ei ollut ainut kerta, jolloin hän on jättänyt Lulun nominoimatta. Tällä kertaa niin ei käynyt, vaan Lulu päihitti kilpakumppaninsa, kauniit burmillat, ja meni loppukilpailuun Sjöbomin ehdokkaana.

Veteraaniluokassa oli kolme naarasta ja Lulu, lähes 12-vuotias, oli niistä nuorin. Tuomari oli belgialainen Kristof van Roy, joka edellisen kerran Lulun arvostellessaan ei kutsunut sitä edes tp-valintaan, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vastassamme oli burman lisäksi vanha tuttu ja rakas kilpakumppani, ruotsalainen silver tipped britti SW SP SC Pymans Maj-Britt  DSM DVM BRI ns 11, jonka kanssa on kohdattu Järvan näyttelyissä Solvallassa monta kertaa ja voitot ovat menneet tasaisesti kummallekin. Van Roy sanoi, että jos hän valitsisi sydämellään, voittaja olisi britti, mutta koska hän valitsee rotumääritelmän mukaan korrektimman kissan, voittaja oli Lulu.

Paneelissa Lululla oli vastassaan samaisen Maj-Brittin lisäksi myös suklaa britti. Tuomarioppilas äänesti Lulua, samoin Sjöbom ja van Roy ja näin Lulu oli BIS-kastraattinaaras äänin 2-1 (oppilaan ääntä ei lasketa). Kun voittaja esiteltiin yleisölle, mainio kuuluttaja takelteli meidän nimiemme kanssa niin, että en tunnistanut esittelystä sen paremmin omaani kuin Lulunkaan nimeä, mutta yleisöllä oli hauskaa. Palkintoja tuli kassillinen/voitto ja lisäksi iso muovinen RC:n säilytysastia.

Lauantai-iltana kissat huollettuamme läksimme etsimään ruokaa. Ensin ei meinannut löytyä mitään, kunnes hoksasimme mennä junaradan toiselle puolelle ja siellä vanhan kaupungin puolella oli valinnanvaraa vaikka kuinka. Istuimme kävelykadulla olevalle terassille ja tilasimme tapaksiksi valkosipulileipää ja ruuaksi pastaa. Pasta tuli ensin ja vasta sen jälkeen leipä, joka oli muuten  hyvää, mutta valkosipulia siinä ei ollut lainkaan. Syötyämme läksimme kävelemään vanhaan kaupunkiin ja lopulta vaikuttavalle Uppsalan tuomiokirkolle, jonka kiersimme kävellen. Ilta oli lämmin ja teki hyvää näyttelypäivän jälkeen vähän liikkua.

Sunnuntaina edellisenä päivänä uusiin titteleihin valmistuneet autoporukkamme kissat jatkoivat korkeammissa luokissa ja kaikkien eurooppalaisten tuomari oli Kristof van Roy. Hän aloitti arvostelun kysymällä Lululta muistaako tämä hänet ja kertoi itse kyllä muistavansa Lulun. Hän käsittelee kissoja hyvin kauniisti ja puhelee niille pehmeästi ja nostaessaan Lulun eteensä niin että näki sen ilmeen, hän sanoi hyvin lempeästi hymyillen "You want to kill me, don't you", sitä oli vaikea katsella nauramatta. Tp-valinnassa meillä oli vastassamme edellisen päivän paneelivastustaamme Maj-Britt ja van Roy valitsi paneeliin Lulun, perusteluksi hän kertoi käännelleensä sitä moneen kertaan löytämättä yhtään virhettä, ainoastaan keittiö voisi olla vähemmän hyvä ja tämä oli viikonlopun ainut pullukkakommentti.

Veteraanituomari sunnuntaina oli Vladimir Isakov ja jälleen kisasimme Maj-Brittiä vastaan. Jo neljännen kerran saman viikonlopun aikana tämä britti hävisi Lululle, mutta aina vaan sen ystävällinen omistaja jaksoi halata ja onnitella minua.

Paneelissa molemmat vastustajat olivan vaihtuneet, tällä kertaa Lulu kilpaili bengalia ja erittäin kaunista burmaa vastaan. Oppilas äänesti burmaa, mutta kaikki tuomarit eli Glenn Sjöbom, Kristof van Roy ja Vladimir Isakov Lulua, joten Lulu oli myös sunnuntaina tuplavoittaja. Toisella kerralla kuuluttaja onnistui nimiemme kanssa paremmin ja voittajaesittelyssä Glenn Sjöbom lähetti Lululle lentosuukkoja tuomaripöydästä. Palkintoja tuli taas kaksi kassillista ja koska mukana oli kahden eri sponsorin ruokaa, annoin meille sopimattomat ruuat, n. 7 kg, matkakumppaneille, ja siitä huolimatta kotiin tuli 6 kg kuivamuonaa. Palkinnoksi voittajat saivat myös valokuvauksen, mutta koska lauantaina kuva ei oikein onnistunut kissan ilmeen takia, jätin sunnuntaina kuvauksen väliin.

Näyttely oli kaikin puolin hyvin järjestetty ja toimihenkilöt olivat avuliaita ja ystävällisiä. Ulkona oli grilli, josta sai ostaa hampurilaisia joko paikan päällä grillatulla jauhelihapihvillä tai halloumilla, lisäksi saatavana oli kana- tai linssipataa. Ruotsalaiset näytteilleasettajat ovat aivan poikkeuksellisen mukavia, moni aivan tuntematon ihminen tuli onnittelemaan ja olipa siellä vanhoja tuttujakin, kun Christina Gustavsson, Sonja Gustavssonin tytär, tuli katsomaan Lulua ja kertomaan, miten hänen sydäntään lämmittää nähdä eurooppalaisia. Eräs rouva muisti nähneensä minut Järvan näyttelyssä ja kysyi, olenko tulossa tänä vuonna. Voittajaa onnitellaan reilusti eikä ilmassa ole minkäänlaista kyräilyä tai kateutta.

Kotimatka on jo takana päin ja pikku päähenkilö vetelee sikeitä omassa sängyssään. Lulun kanssa on ihanaa matkustaa ja meillä on täydellinen luottamus toisiimme. Parempaa kissaa ei voi olla.

Ruokatilauksen numerolapussa oli käsin piirretty kissa.

Lulu sai lauantaina uuden huiskun, jolla kelpasi leikkiä jopa näyttelyssä. Tässä ollaan jo hotellissa.

Matkalla näyttelypaikalle oli näin jännittävä paikannimi.