Casimirrin H-pentue 7 vuotta

Sensei ja tuliaiset SER-FER:n pöydästä.

Casimirrin H-pentue täyttää tänään 7 vuotta. Kävin kylässä Sensein eli SC Casimirrin Henleyn luona ja olipa mukava tavata päivänsankari ja lähes koko pojan perhe pitkästä aikaa. Sensei on arvokas herrasmies, siskoonsa Lempiin verrattuna hoikassa kunnossa ja todella ystävällinen ja seurallinen kissa. Pää on edelleen kuin lanttu, voimakkaan pyöreä ja lähes ovaali muodoltaan, aivan kuin isoisällään Tokailla oli leikkaamattomana. Myös niska on jyhkeän voimakas ja poika on oikea kollikissan perikuva, ihanan maskuliininen.

Hetken Sensei suostui poseeraamaan seisaallaan ja näyttämään hienon kroppansa ja kauniit täplät.

Suosikkipaikalla voi paitsi tarkkailla myös poseerata.

Täällä kotonakin on päivänsankari, Sensein sisko Lempi. Kun tulin kyläilemästä, meillä syötiin perinteiset synttäriherkut eli katkarapuja. Ne maistuvat koko kissaporukalle.

Lempi poseerasi aamulla ennen sängyn petaamista. Uskomatonta, että meidän nuorimmainen on jo 7-vuotias!

Terveiset Casimirrin kissalasta myös muille pentueen kissoille, Hexylle, Hamiltonille ja Harleylle!

Parhautta

 Vuoden 2017 parhaat eurooppalaiskissat palkittiin Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n vuosikokouksessa viime lauantaina. Casimirreistä kaksi osallistui ja molemmat voittivat sarjansa, kummankin voitto oli jaettu, mutta voitto kuitenkin. Yllä poseeraa vuoden 2017 paras siitosuros Casimirrin Ior, ylpeä neljän komean pojan isä. Iorin puoliso ja pentujen emo Feronian Felicia oli paras siitosnaaras, joten hienot lapset pariskunta sai aikaan.

Tässä Iorin ja Felician pennut n. 4 viikon iässä, vasemmalta Lavendel, Lemon, Lemandarin ja Limon.

Lulu oli vuoden 2017 paras veteraani ja tämä oli Lululle jo kuudes vuoden eurooppalainen -titteli!

Viikkoa ennen vuosikokousta olimme näyttelyssä Siuntiossa. Tuomari oli samainen Marcin Biernaczyk kuin Kempeleessäkin, eivätkä odotukset olleet kovin korkealla. Tuomari muisti Lulun heti ja tällä kertaa vaikutti pitävän siitä enemmän kuin viimeksi. TP-valinnassa hän mietti pitkään kahden eurooppalaisrouvan välillä, väitti valintaa päivän vaikeimmaksi, mutta valitsi lopulta Lulun kilpailijan.

Valinnan jälkeen vein Lulun häkkiin ja sieltä minut haettiin takaisin tuomarin luo. Hänellä oli mukanaan oma erikoispalkintonsa ja hän halusi antaa sen Lululle, halasipa omistajaa vielä ruusuketta luovuttaessaan. Myöhemmin päivällä, kun hänen arvostelunsa olivat ohi, hän tuli vielä juttelemaan ja sanoi sydämensä särkyneen valinnan takia. Sain tilaisuuden kertoa hänelle, että Lulun kylmäkiskoinen suhtautuminen ja katsekontaktin välttely ei johdu hänestä vaan Lulu tekee sitä kaikille vieraille ihmisille. Juttelimme yleisesti eurooppalaisista, joiden tasoa hän Suomessa kehui kovasti. Kerroin hänelle kuinka paljon eurooppalaispentuja Suomessa rekisteröidään vuosittain ja tuomari näytti varsin vaikuttuneelta. En tiedä mitä tammikuun jälkeen on tapahtunut, mutta tuomarin suhtautuminen jo Kempeleessä tapaamiinsa eurooppalaisiin oli hyvin erilaista kuin edellisen kerran. Kastraattinaaraan lisäksi hän nominoi meidän rodustamme myös nuoren ja kastraattiuroksen, jota myös äänesti paneelissa.

Tämän verran Lulu suostui poseeraamaan hienon Special Award -ruusukkeensa kanssa.

Asenne kohdallaan

Kuva Merja Lainio

Ery-Sydin näyttelyssä tänään Vermossa Lululla oli hyvä päivä. TP-valinnassa viivyttiin tosi kauan, kun tuomari ei osannut valita parasta neljästä kastraattinaaraastaan, voiton vei lopulta britti.

Bobby Funkin arvostelussa Lulua tarkasteltiin joka puolelta. Kuva Merja Lainio.

Vähän jo alkaa tympiä tämä kopelointi. Kuva Merja Lainio.

Lulu välttelee aina katsekontaktia vieraiden ihmisten kanssa, tässä tuomaria kiinnostavammat olivat yläpuolella olevat portaat. Tuomaria hieman nauratti Lulun tiukan välinpitämätön asenne. Kuva Merja Lainio.

Heti tilaisuuden tullen Lulu painautuu kuin magneetin vetämänä mammaa vasten. Lulu on yhden ihmisen kissa. Kuva Merja Lainio.

 

Seuraavaksi oli vuorossa veteraaniarvostelu. Kiltti tuomari piti Lulusta todella paljon, Lulu jatkoi viileää linjaa. Kuva Merja Lainio.

Tässä sitä nyt istutaan... Kuva Merja Lainio.

Vähän alkaa jo asento olla vino, kun Lulun passiivinen vastarinta lisääntyy. Lulu käyttäytyy aina hyvin kohteliaasti mutta tekee parhaansa ollakseen kiinnittämättä tuomareihin mitään huomiota. Kuva Merja Lainio.

Kenottamisesta huolimatta tulos oli hyvä, Lulu oli BIS-veteraani.

Vapaan viikonlopun viettoa

Meillä on vapaa viikonloppu, ihanaa! Tänään on loikoiltu lukien, siivottu, käyty kaupassa ja laskettu vuoden 2017 eurooppalaispentueiden sukusiitoskertoimia. Kaikenlaista mukavaa vapaapäivän puuhastelua, johon ei arkisin tahdo olla aikaa. Kissat eivät juuri osallistuneet, mutta sainpa otettua kuvan kolmesta kotitontusta.

Lempi pötköttelee Lulu-tädin ja Silmu-mummon välissä.

Silmu on vähän epäileväisellä mielellä kameran suhteen.

Loitsu pötköttelee tapansa mukaan eri paikassa kuin muut tytöt.

Viime viikonloppuna olin Lulun kanssa näyttelyssä Kempeleessä. Pakkasta oli reippaasti koko viikonlopun, mutta junat kulkivat aikataulussa ja hotellihuone oli lämmin. Itse näyttelystä ei juuri jää jälkipolville kerrottavaa ja sen tiesi jo, kun näki tuomarijaon. Kauniita arvioita Lulu keräsi, mutta ei muuta. Ystäväni kissa Armas (GIP SC Taikapeikon Armas P. EUR ns) sen sijaan teki superyllätyksen olemalla lauantaina BIS-kastraattiuros ja sunnuntainakin paneelissa, hieno homma!

Väsynyt pikku päähenkilö hotellissa kahden näyttelypäivän jälkeen. Olimme Kempeleessä vielä sunnuntain ja maanantain välisen yön, ettei kissojen tarvinnut jaksaa näyttelyn jälkeen matkustaa kuutta tuntia kotiin.

 

 

Iloisia näyttelyuutisia tuli Tanskasta, jossa tammikuun puolivälissä järjestettiin eurooppalaisten Breed BIS, ensimmäistä kertaa Suomen ulkopuolella. Tanskalaiset olivat saaneet kokoon 52 eurooppalaista ja Iorin punatäplikäs poika, Feronian Lemon, oli BIS uros! Sylintäydeltä onnea Leville ja Evalle, hienoa menestystä tulee myös maasta muuttaneelle pojalle.

Levi nauttii kesäauringosta. Tämä kuva on minusta niin ihana, että sitä ei voi hymyilemättä katsoa ja Levi on aivan isänsä Iorin ja mummonsa Lempin näköinen. Kuvan otti Levin omistaja Eva Køhler.

Pikkuisia ja isoja sukulaisia

Silkkiturkin kissalaan syntyi marraskuussa pentue, jonka isä on Iorin poika Feronian Limon, mutta vasta eilen kävin tervehtimässä pikku sukulaisia. Pentuja on neljä, punainen, punatäplikäs ja punatabby tyttö ja ruskeatäplikäs poika. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa pennuista kasvattajan kotisivuilta osoitteesta http://personal.fimnet.fi/koti/silkkiturkin/.

Pennuista sai kuvia vasta kun ne olivat heräilemässä unilta, ennen nokosia vauhtia oli aivan liikaa. Tabbytyttö nukkui omissa oloissaan eikä tullut kuviin, mutta kolme muuta lapsukaista heräili samasta pesästä.

Punatäplikäs tyttö

Edessä on yksivärinen punainen tyttö ja taaempana punatäplikäs sisko.

Silkkiturkin kasvattajan luona tapasin myös Eikan eli Casimirrin Escamillon pojan Silkkiturkin Mahtavan Mikaelin eli Nappulan, joka täytti jouluaattona 10 vuotta. Nappula sai lahjaksi samoja herkkuja, joilla Lempi pesisi hampaitaan yhtä mittaa ja joita myös Mikki-veli sai aikaisemmin, mutta herrasmiehenä jakoi tuliaiset kavereiden kanssa.

Pieni suuri mies Nappula.

Vierailulla Vilin ja Hulin luona

Kävin tänään tervehtimässä kahta kasvattiani, jotka asuvat samassa kodissa. Lulun poika Casimirrin Fidelio eli Vili on 9-vuotias ja Lempin poika Casimirrin Ior eli Huli täytti joulukuun lopulla 3 vuotta.

Vilillä on diabetes, mutta emäntänsä huolellisessa ja tarkassa hoivassa poika pärjää hyvin. Näen Vilissä tosi paljon Lulua, mutta silmien seudulta tunnistaa myös isän Delicatin KisKisin piirteitä. Vilin tabbykuvio on todella hieno ja väri lämmin ja poika on suloinen kuin karamelli.

Vili oli päiväunilla, mutta nousi ja tuli seurustelemaan heti, kun haistoi tuliaiset. Vein pojille samaa kalaa, joka saa Lempin kinuamaan hampaiden pesua ja hyvin maistui herkku pojillekin.

Vili ei viitsinyt kovasti vaivautua leikkimään, makaili kuitenkin lelujen äärellä ja seurusteli vanhemman herran rauhalliseen tapaan.

Vilin ilmeessä on paljon Lulu-emoa.

Huli mietti hetken, mutta tuli lopulta uteliaana katsomaan vierasta. Enemmän kuin tuliaisherkut poikaa kiinnostivat ensin kasvatuskodista tulleet hajuterveiset kameralaukussa ja kengissä. Huli on vielä nuori ja kehittyy edelleen, mutta on jo varsin vaikuttavan kokoinen herrasmies. Kroppa on pysynyt hyvässä kunnossa ja vauhtia riittää. Hulin kuvio ei ole yhtä selkeä kuin Vilillä, mutta väri lämpenee niin, että se alkaa jo mennä Vilistä ohi. Silmiinpistävintä minulle on Hulin yhdennäköisyys äitinsä kanssa, Huli on miesversio Lempistä jopa siinä määrin, että se on liikuttavaa ja vähän huvittavaakin. Huli on Feronian L2-pentueen neljän komean pojan isä ja seuraavaakin polvea on jo siunaantunut, kun Feronian Limon on saanut 5 pentua Feronian kissalaan ja 4 pentua Silkkiturkin kissalaan.

Hulia tuliaispallot kiinnostivat enemmän, kiitos taas Riitalle hienosta huovutuksesta.

Hulin käsittelyssä pallo sai kyytiä

Mies-Lempi

Lopulta Huli asettui sohvalle poseeraamaan ja malttoi pysyä hetken paikallaankin.

Fiksut pojat asettuivat pyynnöstä näin hienosti yhteiskuvaan.

Onnea suloinen Silmu!

Meidän mummokissa Silmu täyttää tänään 13 vuotta! Kohta alkavassa pienimuotoisessa juhlassa tarjoillaan katkarapuja päivänsankarin lisäksi koko muullekin porukalle eli Silmun tyttärelle Lululle, toisen tyttären tyttärelle Lempille ja Loitsu-tädille.

Silmu on viime aikoina mouruillut öisin ja olin varannut ajan eläinlääkärille viime keskiviikoksi. Silmusta otettiin näytteitä runsain mitoin ja kaikki oli viitearvoissa eli mitään vikaa ei sieltä löytynyt. Yksi hammas oli kuitenkin siinä kunnossa, että se piti poistaa ja yhden välipäivän jälkeen Silmu matkasi uudelleen vastaanotolle perjantaina.

Leikkaus meni hyvin ja mummo palasi kotiin aivan huppelissa. Yleensä kotoa lähteminen on kauhistus, mutta nyt Silmu istui eteisessä ja raapi väliovea vimmatusti komentaen samalla äänekkääsi avaamaan. Illan mittaan jytäjalka hieman helpotti ja yö meni rauhallisesti. Seuraavina päivinä mummeli luokitteli itsensä potilaaksi ja aina minut nähdessään ojensi käpälänsä ja liftasi syliin. Kipulääke meni helposti ja Silmu on toipunut oikein hyvin.

Metroasemalla matkalla eläinlääkäriin ovat ylhäällä Silmu ja alhaalla Loitsu. Molemmat halusivat reippaina kurkistella matkalla ulos bokseistaan. Molemmat myös käyttäytyivät hienosti vastaanotolla.

Mummolla menojalka vipattaa leikkauksen jälkeen.

Leikkausta seuraavana päivänä silmät olivat jo kirkkaat.