Unelma toteutui

Viikko ennen pääsiäistä olimme Lulun kanssa Jyväskylässä näyttelyssä. Odotukset eivät olleet korkealla, koska lauantaina näyttelyssä palkittiin Kissaliiton vuoden 2017 parhaat kissat ja odotettavissa oli kova kilpailu parhaiden (tai ainakin osan niistä) ollessa paikalla. Lulu sijoittui vuoden 2017 rankingissa kolmoskategorian veteraaneissa kolmanneksi, joten tuon historiallisen huomionosoituksen takia matkaan lähdettiin.

Lauantaina Lulun tuomarina oli vasta tuomariksi valmistunut Katja Patrikainen, joka on kasvattanut yhden pentueen eurooppalaisia ja tuntee rodun hyvin. Kastraattinaaraita Katjalla oli kaikkiaan kuusi, joista osa kutsuttiin tp-valintaan ja ilokseni Katja valitsi parhaaksi kastraattinaaraakseen paneeliin Lulun. Paneelissa Lululla oli vastassaan kaksi kovaa burmaa, toinen parin vuoden takainen Scandinavian Winner ja toinen viime vuoden kolmoskategorian kolmanneksi paras kastraattinaaras. Tuomareista Jaana Jyrkinen kävi Lulun luona ja oli jo lähdössä eteenpäin, kun Lulu teki jotain aivan poikkeuksellista - otti katsekontaktin Jaanaan ja käveli pöydän poikki Jaanan luo. En ollut uskoa silmiäni, mutta mukavaa sitä oli katsella. Lopulta tuomarit äänestivät ja voittaja oli Lulu kaikilla tuomariäänillä!

Lauantain voitto oli yhdeksäs eli unelman toteutumisesta puuttui enää yksi. Sunnuntaina tuomarina oli Olga Komissarova, joka ei ole ennen arvostellut Lulua. Kastraattinaaraita oli tp-valinnassa iso lauma, seitsemän kappaletta, joukossa mm. toinen edellisen päivän paneelivastustajista. Komissarova pudotti kilpailijoita pois yksi toisensa jälkeen ja lopulta valinta käytiin Lulun ja burman välillä ja jälleen voittaja oli Lulu.

Paneelit eivät ole jännittäneet minua pitkään aikaan, mutta nyt jännitti! Paneelissa vastassa oli toinen lauantain paneelivastustajista, mutta tuomari olivat vaihtuneet. Sunnuntainakin Lulu voitti kaikilla äänillä enkä voinut pidätellä kyyneleitä, kun hain tytön pois paneelialueelta. Toimihenkilöinä palkintoja jakamassa oli kaksi eurooppalaisihmistä ja hekin liikuttuivat kyyneliin niin, että tuomaripöydässä oli ihmetelty, että tuon täytyy olla tosi kiva kissa kun kaikki itkevät.

Kymmenes BIS-voitto kansainvälisessä näyttelyssä tarkoittaa sitä, että kissalle voi hakea Kissaliitosta titteliä Distinguished Show Merit eli DSM. Suomessa on aikaisemmin vain kaksi DSM-eurooppalaista, molemmat uroksia ja toinen niistä on Ruotsista ostettu Källedals Fonzie ja toinen Lulun veljenpoika Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho. Lulu on siis kautta aikojen Suomen ensimmäinen euroooppalaisnaaras, joka on oikeutettu titteliin. Lähetin paperit Kissaliittoon heti seuraavalla viikolla ja 6.4. posti toi kunniakirjan ja komean DSM-ruusukkeen. Lulun virallinen nimi titteleineen on nyt siis SP SC FIN*Casimirrin Eulalia DSM.

Eurooppalainen on yksi kolmoskategorian suurimmista roduista etenkin etelän näyttelyissä ja DSM-titteleiden vähäisyys kertoo näyttelykissojen kovasta tasosta Suomessa ja ehkä myös vähän eurooppalaisen aliarvostuksesta joidenkin tuomareiden silmissä. Lulun kymmenestä voitosta kaksi ensimmäistä tulivat Eestissä marraskuussa 2013 ja silloinkin itketti. Ruotsissa on tullut neljä voittoa ja Suomessa loput neljä, joista yksi on Breed BIS, yksi Härmässä viime kesänä ja viimeiset kaksi Jyväskylässä. En voisi olla ylpeämpi kauniista tytöstäni ja olen edelleen aivan ällistynyt siitä, että tämä unelma toteutui. Välillä se tuntui jo saavuttamattomalta, kun kissalla alkaa olla ikää, mutta Lulu on edelleen terve ja hyvässä näyttelykunnossa ja vielä lähes 12-vuotiaana voittaa kauneuskilpailuja. Tittelihumu ja näyttelymenestys sikseen, Lulu on elämäni kissa kaikin tavoin, niin viisas ja rakastava, että toista samanlaista en ole koskaan tuntenut. Toivon hartaasti, että Lulu pysyy terveenä pitkään ja saamme elää yhdessä vielä monen monta vuotta.

Tässä olemme juuri saaneet veteraanikolmosen kunniakirjan Kissaliiton puheenjohtajalta Veikko Saarelalta. Kuvan otti Atte Jäsberg.