Jäinen Kokkola

Viime viikonlopun olimme Lulun kanssa näyttelyssä Kokkolassa. Läksimme matkaan junalla jo perjantaina puolenpäivän jälkeen ajatuksena matkustaa kaikessa rauhassa, mutta junan lemmikkivaunu oli täynnä. Koska erillistä lemmikkitilaa ei lemmikkivaunuissa lisämaksusta huolimatta ole, koiria ja kissojen kuljetusbokseja oli käytävän täydeltä. Lulu on hyvähermoinen ja rauhallinen daami, mutta kun kaksi pientä koiraa alkoi leikkiä käytävällä Lulun boksin edessä, katsoin parhaaksi nostaa boksin syliin kiihkeimmän leikin ajaksi.

Kokkolassa tarkoitus oli hotelliin kirjautumisen jälkeen lähteä katselemaan vanhaa kaupunkin, Neristania. Kaupunki oli kuitenkin niin jäässä, kadut aivan kiilsivät sileinä, että en uskaltanut lähteä kapeille kaduille liukastelemaan.

Illalla kävin vielä viemässä kaksi kantamusta näyttelypaikalle, että aamulla selviäisin jalkaisin yhdellä kertaa Lulun ja loppujen tavaroiden kanssa. Näyttelyn pystytystalkoissa vastaanotto oli kaikkea muuta kuin ystävällinen, mutta jäin siitä huolimatta hetkeksi talkoisiin näyttelyä rakentamaan.

Lauantain tuomarimme Elin Hoffner piti Lulusta kuten ennenkin on tehnyt, mutta nominoi kuitenkin koratin, josta tuli kategorian paras kastraattinaaras. Veteraaniarvostelussa vastassa oli kova joukko, mm. Kissaliiton rankingin sen hetken neljä parasta veteraania. Naaraita oli kolme ja uroksia viisi. Tuomari Sirpa Lindelöf valitsi Lulun parhaaksi naaraaksi naureskellen sen asenteelle ja paras uros oli komea ja voitokas ocicat. Näitä kahta hän vertasikin pitkään, nosti kissat vuorotellen pöydälle ja mietti miettimistään. Lopulta hän sanoi tekevänsä päätöksen sydämellään ja valitsi Lulun voittajaksi eli Lulu oli BIS-veteraani! Palkintojen jaossa oli vielä sekaannus, kun voittajaksi kuulutettiin ocicat. Sihteeristössä oli tuomarin ilmeisen sekavat merkinnät tulkittu väärin, mutta asia tarkistettiin tuomarilta ja Lulu palkittiin voittajana.

Sunnuntaina meillä oli tuomarina edelliseltä päivältä tuttu Sirpa Lindelöf, jota Lulun asenne edelleen huvitti ja hän kirjoitti yleisvaikutelmakseen "coolest lady today". Hän myös nominoi Lulun, mutta paneelissa voitto meni samalle koratille kuin lauantainakin. Veteraanituomarimme oli Laura Scholten, joka ei ennen ole Lulua arvostellut. Hän tajusi vasta kissan ollessa pöydällä sen olevan naaras ja hämmästyi kovasti, Lulu kun on varsin kookas tyttö. Hän sanoi, että Lulusta näkee sen esiintyvän vain omistajan mieliksi ja nauroi, että olisipa kiva kuulla, kuinka se mielessään noituu tuomareille. Tuomarioppilas sanoi pitävänsä siitä, että kissalla on ilmeikkäät silmät ja hän myös otti kuvan Lulusta. Veteraaninaaraita oli paikalla kaksi ja Lulu hävisi kilpailijalleen liian cobbyn tyyppinsä vuoksi.

Lulu valmistautuu yöpuulle hotellissa. Ilmeikkäät silmät eivät protestoi lainkaan.

Kotimatkalla junan lemmikkivaunu oli vähintään yhtä täysi kuin menomatkallakin. Vaunussa oli kissojen ja koirien lisäksi kani sekä 10 viikon ikäinen vauva, joka toi oman lisänsä vaunun äänimaailmaan ja taisimme Lulun kanssa molemmat olla helpottuneita päästyämme kotiin.

Kokkolassa tapasin pitkästä aikaa ystäväni Annen, joka omistaa Essun pojan Voiton eli CH Casimirrin Ganadorin. Voitto ei näyttelyissä viihdy, mutta on kotona varsinainen isäntämies. Alla on tuore kuva 7-vuotiaasta Voitosta, joka näyttää melkeinpä pentumaisen nuorekkaalta.

Voitto osallistuu emännän aamutoimiin, kuva Anne Pajala.