sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kaakon kierros

Eilinen päivä kului ystäväni kanssa kierroksella Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja itäsellä Uudellamaalla kasvattejamme tapaamassa. Läksimme liikkeelle aamuyhdeksältä ja suuntasimme kohti Lappeenrantaa. Pysähdyimme matkalla Pukaron Paronissa, jossa pienen huikopalan jälkeen kiertelimme ostelemassa kaikenlaista "tarpeellista", kuten selänraaputtimen, karkkia ja viemisiä kasvattien perheisiin.

Ensimmäinen kohteemme oli Lappeenrannassa uudehkolla asuinalueella, jota ei minun kaupungissa asuessani ollut vielä olemassa. Perheessä asuu kaksi 9-vuotiasta Katinhännän eurooppalaista sisarusta, musta ja sininen. Musta kissa saa minussa aikaan jonkinasteisen primitiivireaktion, mustan kissan puutoksesta varmaankin johtuu, ja pyytelinkin mustaa Lakua tulemaan tädin mutisteltavaksi. Laku ei tullut. Kauniita ja hyväkuntoisia tyttöjä olivat molemmat eikä 9 vuotta eurooppalaiselle korkea ikä olekaan.

Lappeenrannasta suuntasimme kutostielle kohti Kouvolaa. Siellä asuu Casimirrin Gaston, ihana  hopeatabbypoika, joka joulun alla täytti 7 vuotta. Gaston asustelee tilavassa asunnossa viihtyisällä alueella perheensä ja kotikissakaverinsa Suhosen ja koirakaverinsa, länsigöötanmaanpystykorva Iineksen kanssa. Gaston on porukan vanhin ja koiranpennun tultua taloon teki selväksi, kuka on pomo, ja Iines kuulemma väistää Gastoniaa edelleen kohteliaasti. Nuoremman kissan kanssa Iines tulee tasa-arvoisemmin juttuun. Gaston oli saapuessamme päiväunilla, mutta alkoi heti kehrätä, kun nostin sen syliin. Kuvia otin, tai ainakin yritin, mutta Gastonilla on aivan uskomaton taito katsoa muulle kuin kameraan ja jos kameraan katsookin, taittaa ainakin korvansa sivulle. Jokunen kuva kuitenkin onnistui kohtalaisesti.

Gaston poseeraa ikkunalaudalla ja näyttää kovasti äidiltään.

Gastonin kuvio ja kaunis hopeaväri näkyvät tässä kuvassa samoin kuin asunnon ihana lautalattia.
 Kouvolasta matka jatkui Porvooseen, jossa kävimme tervehtimässä samaan perheeseen muuttaneita pentuja, toinen Katinhännän ja toinen Silkkiturkin kissalasta. Pennuilla oli kaverina 18-vuotias kotikissa, joka on kuulemma piristynyt kovasti nuorison myötä.

Viimeisen pysähdyksen jälkeen suuntasimme kotiin. Koko reissu kesti 11 tuntia, mutta sää suosi ja tapasimme paljon todella mukavia ihmisiä ja ihania kissoja. Autossa oli myös aikaa rupatella kaikesta mahdollisesta ja ehdimmepä käydä läpi myös SER-FER:n uutta pr-materiaalia, jota on näytillä parin viikon kuluttua Elänystäväni-tapahtuman yhteydessä järjestettävässä kissanäyttelyssä.

2 kommenttia:

  1. Aikamoinen kierros! Olisi luullut, että siihen menee enemmänkin aikaa. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tiivis päivä oli tuolla aikataululla. Tarkoitus oli käydä jossain lounaallakin, mutta aika kului kyläillessä ja kahvipöytien antimilla sitten mentiin koko päivä.

      Poista